*

Elämä jatkuu

Ronnie Österberg

  • Ron Österberg
    Ron Österberg

Nostetaanpa menneisyydestä muusikko Ronnie Österbergin (1948-1980) ehdoton klassikko "Ei kauempaa" (sanoituksen kera). Tämä on niitä harvoja kappaleita, jossa mies itse laulaa. Kuten moni muukin, Ronnie kuoli aivan turhan nuorena, masennukseen.. 

Saksofonisoittajan sydämeen uppoaa erityisesti kotkalaisen Eero Koivistoisen fonin hieno vetäisy kappaleen puoliväli- ja loppuvaiheessa. Kerrassaan loistavaa ja ajatelkaa: tällaista huippujälkeä tehtiin jo vuonna 1968 (kuulostaa edelleen lähitulevaisuuden hitiltä):

Ilo on pienestä kiinni kun on tarjolla laatumusaa. Toivotan teille mukavaa sydäntalvea.

RONNIE ÖSTERBERG (elämänkerta).

P.S. Juuri tällaisen aiheen osalta joutuu dilemmaan: viihdettä vai kulttuuria? Vaikka olen sitä mieltä, että kyse on ennen kaikkea kulttuurista laitoin tämän blogin sittenkin viihdeosastoon...tällaisen reunahuomautuksen kanssa. Hieno mies, tuo Ronnie (ja suomalaisista rumpaleista ykkönen? Moni on edelleen sitä mieltä).

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Hieno biisi ja hieno muusikko
Itse en luonnolisesti tunne mutta kerran olin soittamassa levyllä
jossa oli tuottajana Hasse Walli ja siinä tuli hieman aiheen vierestä
puhuttua kun udeltiin hieman noista jutuista

Wallilla kun on melkoinen muisti
Ei ihme että aina kun tekee kirjaa niin sieltä löytyy Hasse kertomasta

Sanoisin että kyllä enemmän kulttuuria kuin viihdettä

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Niinpä, laatuviihde muuttuu aina kulttuuriksi; joko heti tai viiveellä. Siitä minun reunahuomautukseni.

Ronnie ei kuulemma viihtynyt laulajana, mutta minusta hän on aivan yhtä erinomainen kuin Eero Koivistoinen.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Tunnen muutaman todella hyvän laulajan joita on todella vaikea
saada laulamaan edes stemmoja
Viihtyvät paremmin sen oman instrumenttinsa parissa

Olisiko jonkinlainen korkea itsekritiikki tai jopa ujous

Heikki Ojala

"laatuviihde muuttuu aina kulttuuriksi; joko heti tai viiveellä."

Hyvä huomio mutta nykyään yhä vaikeampaa erottaa kun kaikkea on niin paljon enemmän, ja ihminen voi edelleen viettää koko ikänsä yhdessä genressä tietämättä juuri mitään mitä muilla alueilla tapahtuu, mikä on siis kenenkin kulttuuria. Säälittää hieman he mutta onhan se myös ajan- ja rahankäyttökysymys, ihan kaikkeen ei repeä!

hyviä soittajia on jotka ei soita juurikaan kuin omia kappaleitaan

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Täytyy kyllä vielä sanoa että on hienon kuuloista myös
tuo vanha soundi
Se jotenkin elää aivan erilailla kuin tällä hetkellä muodissa oleva
missä kaikki lyödään tuhannen kovaa ja se jotenkin mössööntyy
Tässä kuulee kaikki tasot paremmin

Teppo Nygren

Kun katselin tuon pienen filminpätkän, niin tuli vaan mieleeni ajan erilaisuus. Nykyään olisi kai aika ylireagoitua koko tapahtumasarja.
heräsi myös kysymys miten tilanteessa olisi toimittu, jos kaveri olisi tavoitettu?
Ronnie Österbergin tuotantoa en muista, enkä tiedä. Nimi on kai vaan jäänyt mieleeni jostakin 70-luvun jytä-kansiosta, mihin kerättiin muusikkojen kuvia.
Ihan hyvältä kyllä kuulosti linkittämäsi kappale ja täytyy perentyä muuhunkin tuotantoon.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Wigwamin esittely 1976 (esittelijänä Vesku):

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/wigwam_colos...

(itse pidän kuitenkin huomattavasti enemmän Blues Section-vaiheesta, mutta se onkin makuasia).

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

"P.S. Juuri tällaisen aiheen osalta joutuu dilemmaan: viihdettä vai kulttuuria? Vaikka olen sitä mieltä, että kyse on ennen kaikkea kulttuurista laitoin tämän blogin sittenkin viihdeosastoon...tällaisen reunahuomautuksen kanssa. Hieno mies, tuo Ronnie (ja suomalaisista rumpaleista ykkönen? Moni on edelleen sitä mieltä)."
Sama dilemma mulla äsken. Jos olisin valinnut viihde olisin ikäänkuin kuvitellut että se mun pikku leikkini oikeasti viihdyttää ketään. Brique braque olisi kai ollut jotain sinnepäin mutta miten se kirjoitetaan? Kleinkunst olisi myös ollut olevinaan.
Kaunis ihminen tuo Ron Ö.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Näin jälkikäteen ajateltuna, juuri tuo laulu ja bändin kokoonpano olivat eräs kulminaatio ja huippu. Joku voi sanoa, että vasta 1970-luvun Wigwam oli jotain ja tämä kuuluu "mamisosastoon", mutta väitän että tämä laulu kestää, kestää ja kestää. Harvempi meistä jaksaa enää kuunnella jotain Tolosen tai Pohjolan senaikaista progista ja Koivistoisenkin musa meni aivan eri teille tämän jälkeen. Tämä laulu on pieni aarre ja hyvä, että se tälläkin tavalla säilyy ja siirtyy seuraaville sukupolville.

Radiossa tätä ei soiteta koskaan, vaikka se olisi mukavaa jo pelkästään Ronnien jälkeläisten kannalta (harvahkot teostomaksut). Tästä blogista on ainakin se hyöty, että niin muusikko kuin laulu tulivat uudestaan framille.

(ja kunniaa tietysti myös Donnerin Otolle)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Molemmat paremmat: niin Eero Koivistoisen ylivoimainen foni kuin Ronnie Österbergin laulu.

Olen aina tykännyt tästä iättömästä kappaleesta. Tuskinpa olen poikkeus..

terveisiä, langattomana, Petroskoista, juuri nyt.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Edelleen: suomalaismusan YKKÖSLAULU. Saan siitä voimaa, yhä uudestaan (kiitos, Ronnie ja Eero)

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset