Elämä jatkuu

Pukin pohdintaa

Uuden Suomen joulumuorin ja -pukin valinta on viatonta hupia ja viihdettä. Vaikka valitsijajoukko onkin rajallinen niin jollain tavalla tulos perustuu silti havaintoihin kyseisten kirjoittajien tavoista ja asialinjasta. Kun Seija-muori enemmän kommentoi niin minä teen vuorostani blogiavauksia, aivan kuten Ari huomautti. Molempia tarvitaan. Tässä pohdin hieman mitä olen oppinut matkan varrella. Osallistuminen US-blogistaniin on eräänlainen kestävyyslaji ja yritän tässä, itsekriittisestikin, kertoa miksi olen ollut mukana nyt kohta jo 10 vuotta.

Alkuperäinen syy oli oivallus, että tämän ”Niklaksen alustan” avulla pystyn dokumentoimaan omaa elättyä elämää samalla kun jaan mielestäni kiinnostavia kokemuksia yhtä hyvin lukijoille kuin omille lapsilleni. Tämä on, edelleen, Suomen paras foorumi ja (mikäli minusta on kiinni) pysyy sellaisena.

Listaan seuraavassa havaintoja sekä myös opittuja käytäntöjä, josta tuo itsehillintä lienee ehkä tärkein itse kullekin..

  • Suorat palautteet blogeista 

Kommenttiketjut ovat jokaisen blogin suolaa ja juuri niistä oppii eniten. Itse en harrasta bannausta enkä hirveästi kunnioita sen tempun käyttäjiä. Yhden ainoan kerran jouduin poistamaan kommentin kun kiihkeä kansalainen kielsi holokaustin olemassaoloa. Oman kommentoinnin suhteen pyrin pysymään erillään ”leirien syntymisestä”, mikä näyttää tapahtuvan hyvinkin helposti. Eräs helppo tapa on antaa suosituksia hieman ”yllättäville tahoille”. Kirjoitin siitä joskus näin: US-blogistanin suosittele-jengit. Tuollainen, itsestä täysin riippumaton "automaattinen lokerointi" on todellinen riesa ja rasite, etenkin puheenvuoron kommentoinnin puolella (”kun sinä kerran silloin kirjoitit näin, niin sinä kuulut siitä lähtien niihin tai siihen”). Hohhoijaa.

Paljon mukavampaa on suora ja yllättävä palaute naamasta naamaan. Kerronpa tässä hauskan kokemuksen noin kuukausi sitten. Kävin kirkonkylän ”siperian walinnassa” (entinen SiWa nyt K-kauppa) ja huomasin jo pihalla, että poliisiauto tuli perässä. Tein omat ostokseni ja edessä kassan jonossa nuorehko poliisi osti lounaseväänsä. Huomasin, että mies jäi odottamaan vaikka hänen asiansa oli jo selvä. Kun sain omat ostokseni kassiin ja olin menossa ulos hän kysyi: ”Terve, sinun nimesi on Ilmari, eikö?”. Hieman huolestuin jo, sen verran lainkuuliainen minäkin, mutta vastasin myönteisesti. Hän kertoi aina lukevansa minun blogejani ja erityisesti tykänneensä ”Miesten meri”-kirja-arvostelustani, jossa kehuin K.M.Walleniuksen mestariteosta vuodelta 1952. ”Olen samaa mieltä. Upea kirja! Mutta luepas myös hänen ”Vanhat kalajumalat”-kirjansa. Itse luin sen nuorempana ja muistan sen edelleen”. Kovasti kiitin vinkistä ja tilasin jo samana iltana nettiantikvariaatin kautta kirjan kotiin, hintaan yhdeksän euroa. Mahtava kirja! Loistava kynänkäyttäjä Wallenius kertoo kirjassaan kalamatkoistaan pohjoisen suurissa, koskemattomissa erämaissa (Naarmakaira). Tohtori Vilho Suomi kirjoitti vuonna 1951 Uudessa Suomessa näin: ”Näitä sivuja lukee kohotetuin, merkillisesti innostuvin ja lämpenevin mielin”. Tällaiset palautteet ovat parhaasta päästä ja panevat jatkamaan blogikirjoittelua.

  • En osallistu ilmasto- enkä maahanmuuttokommentointiin

Väliotsikko kertonee kaiken. Molemmat aihepiirit ovat pohjatonta suota...Myös minulla on selkeät mielipiteet näistä ajankohtaisasioista. Ilmastonmuutoksen osalta luotan tieteen vallitsevaan johtopäätökseen ja pidän ilmastonmuutosskeptikoita samanlaisina hihuleina kuin vaikkapa evoluution tai holokaustin kieltäjät. En vaan jaksa kommentoida päivästä toiseen, aivan kuten tuon maahanmuuton suhteen. Suurin osa Suomen (ja Hollannin) väestöstä on aiheellisesti huolissaan hallitsemattomasta maahanmuutosta. Noin 80 % väestöstä vastaa näin molemmissa maissa, olematta rasisti saatikka ksenofoobi. Hallinnassa oleva maahanmuutto sitä vastoin on helt OK. Itsekin tulin aikoinani alankomaalaisena mamuna Suomeen enkä kadu.

  • Kiltit ja rehelliset

Entinen vihreä, tohtori Eero Paloheimo kirjoitti syksyllä 2015 mainion blogin senhetkisestä hämmennyksestä. Han jakoi Suomen kansan kahteen: kiltit ja rehelliset. Kiltit ovat ilmeisesti ihan oikeasti sitä mieltä, että kaikille voidaan maksaa vaikkapa 800 euron kansalaispalkka tai 100 euron lisäeläke, samalla kun lähes rajaton maahanmuutto sallitaan tai paperittomia piilotellaan. Rehelliset vuorostaan tajuavat, ettei tämä onnistu pitkässä juoksussa, vaikka moni heistä tajuaa senkin, että työ- tai opiskeluperäinen maahanmuutto on pelkästään hyvä asia, kuten kiintiöpakolaisetkin. Mustavalkoinen keskustelu/haukunta on ollut hanurista ja ennen kaikkea hirveän tuskallista lukea. Puheenvuorossa riehuvan maahanmuuttokeskustelun osalta on vaikeata sanoa ketkä harrastavat pirullisempaa vihapuhetta: persun vastustajat vaiko persut..Itse olen visusti pysynyt moisen ulkopuolella, mutta annan monille asiaperussuomalaisille pisteet siitä, että he nostavat oikeita ongelmia päivänvaloon. Kokoomuksen ja sosialidemokraattien etukäteisilmoitus siitä, etteivät ryhdy hallitusneuvotteluihin perussuomalaisten kanssa on demokratian halventamista ja johtavat vain pitkiin hallitusmuodostuskriiseihin (vrt Belgia, Ruotsi, Hollanti, Saksa). 

  • Trollaus ja pottuilu (sekä omat ylilyöntini)

Olen jo kauan aktiivisesti kiinnostunut itänaapuristamme ja tahti kiihtyi kun venäjän kieli alkoi sujua. Olen myös mukana Suomi Venäjä Seuran kuvioissa, koska pidän tärkeänä, että kansalaistasolla pidetään yhteyttä, käydään kylässä ja yritetään edes ymmärtää toisiamme. Täältäpäin se onkin helppoa, koska itäraja on vain 20 minuutin ajomatkan takana. Ystävyystoiminnasta huolimatta olen epäilijöille aina sanonut, etten ole sinisilmäinen enkä ruskeakielinen. Tämä on hyvin tärkeä ominaisuus, juuri tässä kuviossa. Omat venäjäblogini kertovat niin plussaa kuin miinusta. Valitettavasti melko ankaraa trollausta tapahtuu usein, mutta lukijat varmasti sen hyvin tunnistavat.

Pottuilu netissä on sellainen tapa, josta pitää pysyä erossa. Olen kunniakkaan K.H.P.V.:n jäsen ja suuri oluen ystävä. Matkan varrella olen muutaman kerran joutunut huomaamaan, että pahimmat ylilyönnit olin tehnyt myöhäisiltoina antamalla, hiprakassa, varmat mielipiteeni jostain aivan joutavasta asiasta. Blogistanin ”viimeisimmät kommenttini” on siihen vaivaan musertavan mainio työkalu ja nuo (onneksi) harvojen kertojen rankat aamuhäpeät ovat toimineet, ainakin minulle, tehokkaina läksyinä..blogi aiheesta.

  • Moni hyvä kirjoittaja lähti pois (pukkeja ja muorejakin..)

Tämä on yksinkertainen fakta. Kun katselee Arin blogia, jossa hän luettelee entisiä pukkeja ja muoreja, niin ei voi muuta kuin pahoitella. Ilmeisesti yllä olevat vastakkainasetelmat ja turhan kiihkeä kommentointi aiheuttivat matkaväsymystä, en tiedä. Harmi, joka tapauksessa. Itse jatkan asialinjalla niin kauan kuin henki pihisee ja onneksi meitä on muitakin. Erityisesti tämä vapaavuoro on mukava keidas. Kiitos siitä kaikille, jotka sen samalla tavalla oivaltavat.

  • Omat kirjoitusvirheeni (erityisesti kaksoiskonsonantit)

”Oikea kieliasu” tulee aina olemaan ongelma minulle; osittain koska päässä on näitä kieliä muitakin, mutta myös siksi, että opin suomea vasta aikuisiässä, lennosta ja ilman minkälaista kielikurssia (1970-luvun alussa minulla oli aina pieni punainen (sana)kirja takataskussani). Erityisesti kaksoiskonsonantit ja yhdyssanat ovat loputon kompastuskivi, mutta lohduttavaa oli kuulla Itu-tädin samaa tuskaa tuon asian kanssa. Hän (Rauha-äidin sisko Taimi Parpola-Salonen) syntyi äidin tavoin "Jaapanissa", josta siirtyi USA:han ja muutti vasta nuorena naisena Suomeen 1920-luvulla. Tunnetut Parpolan superveljekset ovat hänen poikiaan. Pyrin kuitenkin mahdollisimman hyvään kirjoituskieleen ja antakaa niitä virheitä anteeksi, vaikka näin jouluna.

  • Aiheesta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Uusi Suomi”

Kansalaisjournalismia on monenlaista; joukossa aivan kelvollistakin. Usein huomaan, että joku asia on uutinen muualla, muttei (vielä) meillä. Kun aihe on tarpeeksi kiinnostavaa ja tärkeätä, olen sen julkaissut täällä Uudessa Suomessa, jonka jälkeen on hauska seurata miten siitä tulee vastuullinen uutinen Suomessakin. Usein siihen kuluu 4-5 päivää. Minulle etenkin vastuulliset hollantilais- ja saksalaislehdet toimivat lähteinä ja näin Uusi Suomi kertoi esimerkiksi ensimmäisenä NH90-koptereiden jatkuvista ongelmista. Noin viikko blogini jälkeen myös hesari huomasi ongelman. Viikko sitten maanantaina 26.12 kirjoitin EU:n sisäisestä hansaklubin olemassaolosta sekä Ranskan talousministeri LeMairen vihapurkauksesta sitä kohtaan, josta ei mainittu siihen mennessä suomalaisessa mediassa. Jo lauantaina 1.12 Ylen toimittaja Anna Karismo kirjoitti laajan artikkelin ”hansakerhosta”, jossa hän haastatteli Arto Satosta ja jossa LeMairen tuska tuli ilmi. Uutta Suomea todella luetaan. Hienoa! Voin kertoa, että eilen hansaklubin johtohahmo, Hollannin valtionvarainministeri Wopke Hoekstra, kertoi sikäläiselle medialle iloisesti, että hansaklubin painostus tuottaa tulosta. Ranska joutuu perääntymään omasta suunnitelmastaan (totaalieuro: yhteinen vastuu, yhteiset riskit >> yhteiset velat) ja se, jos mikä, on hyvä joululahja meille kaikille.

Kansalaisjournalismi, blogit ja US-blogistan ovat tarpeellinen lisä suomalaiseen keskustelukulttuuriin. Mukavaa joulua teille kaikille!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ahnaasti tuli luettua tämä pitkähkö joulupukin blogi. Asiaa mitä suuremmissa määrin, ja tuo hutikka kerhon jäsenyys selittää muutamia asioita minulle;)

Asia tuossa lopussa eli hansa- ja niin edelleen, olen huomannut saman, että asioita joita täällä nostaa esille alkavat elää omaa elämäänsä. Jopa yksittäiset sanat voivat nousta kuljeksimaan muihin medioihin ja paljastavat kirjoittajalle, että taas on luettu omaa blogia.

Mutta sehän on kaikki positiivista.

Vapaavuoro on herännyt hitaasti, vaikka alkuun täällä oli vilskettä ihan mukavasti, mutta oli sellainen välivaihekin, kun tuntui, että vain kolme tai neljä kirjoittelijaa täällä juttelivat keskenään. Nyt kirjo on taas vahvistunut.

Puheenvuorossa näyttää olevan jonkinlainen murros menossa, uusia avaajia tulee mutta ei useimmat heistä jää alustalle vaan jatkavat matkaansa.

Se on sitä elämää. Hauskaa joulua joulupukille sinne Korvatunturin tuntumaan.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiitos analyyttisestä ja hauskasta tekstistä, Ilmari Schepel. Ja onnittelut kohdallesi osuneesta valinnasta sinne Kainuun Suomussalmelle, ja samalla onnea myös toiselle valitulle eli Seija Nylundille!

Tässä vielä Ari Alsion mainio teksti joulupukin ja joulumuorin valitsemisesta 2018: http://arialsio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/...

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

"Kansalaisjournalismi, blogit ja US-blogistan ovat tarpeellinen lisä suomalaiseen keskustelukulttuuriin. "

Olen ihan samaa mieltä pukin kanssa. Minulla oli alkuvuonna yksi "skuuppi" josta paikallislehdet kirjoittivatkin mutta koskaan se ei olisi noussut valtakunnanuutiseksi ellei US:n skarppi toimituksen väki olisi sitä nostanut framille. Sitten siitä kirjoitti myös suomenkielinen Yle ja Hesarikin. Me tarjoilemme aiheita ja US reagoi ammattitaitoisesti jos arvioi sen sen arvoiseksi.

Onnittelut vielä Ilmarille oikeaan osuneesta valinnasta, Seijalle kans.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiitos Usarin toimituksen puolesta, Janne Salonen!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Yhdyn Marjatan kehuihin, vaikka toki vanhastaan jo tiedämme, että Ilmari on suvaitsevainen, monipuolinen, asiallinen ja hyvä kirjoittaja, jonka tekstejä on aina ilo lukea. Jottei kehut jäisi puolitiehen, niin hän on myöskin sympaattinen ihminen ja nyt on vielä ansaitusti tullut uusi, arvokas kultamitalli vielä rintaan: Usarilaisten oma joulupukki !!

Terkkuja tässä samalla teille kaikille ja vietetään huomenna ilolla ja arvokkaasti rakkaan Suomemme Itsenäisyyspäivää - kiitollisuuttakaan unohtamatta.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Joulumuorina olisin varmaan pitänyt viime jouluna huolta kaikista tontuista, mutta olin kipeänä melkein koko joulukuun. On silti kotoisa olo aina tänne tullessa. Täällä on hyvät tavat ja rakentava keskustelunsävy. Jostain syystä tämä puhelimeni, josta nytkin kirjoitan, ei tee kappalejakoja blogiteksteihini täällä. Kaikki tulee yhteen pötköön, sitten välistän tekstit jälkikäteen (muistaessani) kun olen tietokoneen avannut. Tietokoneelta en kirjoita siksi että yleensä kuvani ovatkin sitten tässä puhelimessa ja minulla ei ole kärsivällisyyttä kuvien siirtelyyn. Olen hyvin vähän täällä pikselimaailmassa muutenkin.
On tänne muotoutunut vähän sellainen oma perheensä. :)

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Jos on saanut etunimekseen Ilmari, on taustalla oltava jotain perin suomalaista. Onnittelut joulupukin tittelistäkin.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Olipa hyvä kirjotus ja kartotus, kiitos.

Ja onnea pukile ja K M Wallenius on minustaki niiin hyvä, siis mulle se Magreeta merensoutajan vaimo on yks kolmesta tärkeimmästä kirjastani, siinä se vaimo mennee tietäjän tykö ja yrittää kysyä, mutta tietäjä käskee mennä mettään ja tulla pois vastako mettä kertoo vastauksen. Jotenki sillain.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Kiitos loistavasta kirjoituksesta. Olet juuri oikea mies usarin pukiksi:)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Usarin pukki,
on salskea ukki.
Ilmarilla asiaa riittää,
sitä saa US-väki kiittää.

Tarinat Vienan Karjalasta,
Pääjärveltä ja Uhtuasta,
ovat Ilmarin tarinoiden suola,
jos ei sitten Hollanti tai Puola?

Koneet ovat lähellä sydäntä,
kuten myös Päivi emäntä.
Veneilee maailmalle Kiviniemestä,
mies joka ei vääryyksiä kestä.

Aina sydän oikeutta vaalii,
kasvattelee mansikkaa ja kaalii.
Koirakin on maailman paras bordercollie
isäntä laulujen ihana frontside Ollie.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Ari on hieno mies, sehän on ilmiselvää. Tuo bordercollie on, jollain tavalla, vieläpä ylimääräinen liima välillämme. Kyllä koira koiran tuntee..

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #12

Huomasin juuri, että minähän olen kiitellyt sinua aiemminkin:)

http://sarilait.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/...

Käyttäjän MattiMulari kuva
Matti Mulari

Onnittelut Ilmarille Joulupukin nimityksestä! Ansiosi ja toimet varmasti valinnalle täyttyvät runsaanmitoin. Onnittelut myös Joulumuorille!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Joulupukille ohje, kun muualla Suomessa ei tajuta kuinka lanttulaatikko tehdään

Hämäläinen lanttuloora

1.750 kg kuorittua lanttua
pari keskikokoista perunaa
2 tlk suolaa
3 rkl siirappia
2 rkl voita
1 dl vehnäjauhoja
4 tl maustepippuria
(1 tl kanelia)
riitttävästi maitoa
korppujauhoa

Keitä lanttulohkoja vähässä vedessä hiljalleen kauan ja hartaasti, ainakin 6 tuntia, perunalohkot joukkoon loppuvaiheessa.
Survotaan keitinvesineen - jota ei pitäisi olla paljon jäljellä - ja lisätään muut aineet paitsi maito vasta seuraavana päivänä.

Maistetaan, siirappia ja/tai pippuria lisätään tarvittaessa maun mukkaa.
Täysmaitoa niin paljon että pinnalla pysyy lusikalla tehdyt kuviot. Pinnalle korppujauhoa ja voinokareita, 150 °

Kypsien lanttulohkojen kuuluu olla tämän värisiä

https://yle.fi/uutiset/3-8533287

Hyvää ruokahalua joulupukille, syö sinäkin edes kerran elämässäsi oikeeta lanttulooraa:)

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Päivi-emäntäni kertoo tuossa, että kuulustaa aivan tavalliselta kainuulaislanttulaatikolta. Hyvä, että Hämeessäkin osataan. Joulupukin ruokahalu on aina ollut hyvä (193 cm/110 kg). Mukavaa joulun odotusta muorillekin!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ilo on siis molemminpuolinen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hei Seija- muori, pitää minunkin nyt tähän lanttulooran parhaaseen reseptiin puuttua sen verran, että voin kertoa läns-suomalaisen tätini parhaan ohjeen, ja pienen korjauksen sinun muuten hyvään reseptiisi.
Siis...Perunan tilalle muna tai kaksi, ja myöskin korppujauhoa vehnäjauhojen lisäksi, jottei loorasta tule liian löysää ja maidon tilalle ehtaa kermaa. Paistetaan uunissa kauan ja hellästi - ainakin niin komiasti, että pinta on kunnon nätin ruskea ja vähän rapea..nam. Minä syön mielluusti kuorta vähän enemmänkin päältä ronskisti koukaten jo naapurinkin puolelta....:) Kiireinen emäntä voi myös käyttää valmista lanttusosetta, ja tulos on ihan riittävän maukas niinkin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Olen sitä kermaakin lorautellut, mutta perunaa en munaan vaihda:) Voihan niitä korppujauhoka lisätä jos sitä tuntuu, vaan ei ole tuntunut. Tässä varmaan pätee se mikä muussakin, että kukin taaplaa tyylillään. Ja mulle oli yllätys että Kainuussakin keitetään lanttulohkoja tuntitolkulla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #22

Minulla oli lanttulohkot uunissa noin 5 tuntia ja sitten soseutin ja laitoin vielä kahdeksi tunniksi. Nyt ovat valmiit laatikot jäähtymässä.

En laittanut munaa, sillä on parempaakin käyttöä, - vielä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hyvä ohje 2kg lanttupussille räätälöity;)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

No se siinä on tarkoitus, sen verran suunnilleen jää kun on kuorinut lantut. Ja eihän se niin nökönnuukaa ole.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #24

Huomasin, että oli ajateltu, eikä vain tohotettu;)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Vieläkö Mansen torilta saa lanttuhautaa?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Torilla en ole käynyt vilkaisemassa, mutta kauppahallissa on ollut.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Missähän muuten Hannu luuraa, meinaan tehdä jouluksi ohjeellaan

PUNSSIKAKKU

150 g kivettömiä luumuja pilkottuina
3/4 dl punssia
200 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
1 rasia punaisia coctailkirsikoita
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Luumut punssiin likoamaan 20 min.
Voi ja sokeri vaahdoksi + munat yksitellen.
kuivat aineet + coctailmarjat + luumut punssi viimeiseksi.
175° reilu tunti

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos joulumuori ja Hannulle terveisiä jos sattuu olemaan lukuetäisyydellä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hienon tuntuinen ohje, jonka tulen toteuttamaan, mutta vasta viikon päästä. Olisi tehnyt mieli aloittaa nyt heti, mutta heikon luonteeni tuntien siitä ei olisi ollut enää jouluksi mitään iloa. Kiitos Seija.

Puheenaiheeseen liittyvää

Tämän blogin suosituimmat