*

Elämä jatkuu

"Kjaveri, annapa markka"

  • Ural ja Ilmari huoltotauolla, "siellä jossakin" 1990-luvulla.
    Ural ja Ilmari huoltotauolla, "siellä jossakin" 1990-luvulla.

HAUSKA JOULUKERTOMUS (sarjassa: "Muistoja elämäni taipaleelta"): 

Venäjän puolella minulla oli 1990-luvulla oheinen Ural-merkkinen kuorma-auto (6-veto), jolla jaettiin lähialueyhteistyön siemenperunat ym.

Suomussalmen silloinen maaseutuasiamies, nyt jo valitettavasti edesmennyt Timo Pyykkönen, lähes 2-metrinen "Pikku Timo"/Elmo, tuli usein mukaan apumieheksi ja varsin hauskaksi matkaseuraksi. Kerran pysähdyimme tyhjän paluukuorman kanssa Tollojoen sillalla, kotimatkalla Louhesta ja Kiestingistä (Kalevalan ja Vuokkiniemen kautta). Tollojoki virtaa Vienan Karjalassa hieman Kostamuksen pohjoispuolella. Huomasimme, että sillan kohdalla kuhmolainen Kyllönen-bussi oli pysähtynyt ja eläkeläisryhmä joi siellä taukokahvit. Timo keksi hyvän jekun. Meidän autossa oli venäläiset rekisterikilvet ja totta kai he luulivat meitä karjalaisiksi tai venäläisiksi, vieläpä hiton isonkokoisiksi sellaisiksi. Timo käveli ryhmää kohti suurin askelin ja mongersi "Hei kjaverit, antakaa markka tai tupakkaa". Ei mennyt kuin vähän aikaa ja Timo tuli pokkana takaisin, isot kouransa täynnä markkakolikoita..

MUKAVAA JOULUA! Terveisin, Ilmari 

Toinen Timoon ja Uraliin liittyvä kertomus

Aiheeseen liittyvä blogi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Ei mitenkään liity tarinaasi, mutta jokirannassa Tollojoen sillankorvassa on hylätty vanha kalmisto, jossa on paljon pieniä lahonneita maahanpainuneita hautamajoja. Muuta ei Tollojoen kylästä juuri olekaan jäljellä. Neuvostoliitto määritteli sodan jälkeen kylän 'perspektiivittömäksi', mikä leima tiesi kylän loppua ja asukkaiden lähtöä.

Suomen armeija hallinnoi Tollojoen seutua kolmisen vuotta heinäkuusta 1941 eteenpäin. Tollojoki on huomattavan lähellä myyttistä Vuokkiniemeä; Kostamus on paljon kauempana etelän suunnassa.

http://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights...
Tollonjoki-nimen syntytarina paikallisella murteella: Kaksi miestä kävelöy, vassakkah tullah. Siitä toine kysyy: "A mihipä olet mänössä?" - "Tänne mie männä tollotan."

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kiitos, Markku. Hyvinkin tuttua faktatietoa ja kylää. Tollojoen hautausmaan "krobut" ovat perusteellisesti tiedossani. Tutustuin siihenkin kylään perinpohjaisesti 1990-luvun alussa vaikka siitä on (valitettavasti) vieläkin vähemmän jäljellä kuin Pohjois-Suomen syrjäkylistä. Helsinki ja eduskunnan budjetti kasvaa vaikka muu maailma kutistuu, eikö?

Nykyisin olen lähinnä inhimillisen huumorin miehiä...ikä tekee tehtävänsä (viinin tai konjakin tavoin). Terveisin, ulkopuolinen tarkkailija ja liikkuva äänestäjä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kyllä suomalaiset aina jekkuja keksivät. Kun olin Kontupohjassa jäähallilla töissä, tehtaan patruuna toi sinne työmaalle mielellään valtuuskuntia. Kerrankin tuli Oulusta parikin linja-autolastia kuntapäättäjiä kierrokselle.

Kajaanilainen kaveri vieressä sanoi, että illalla kun tuo porukka humalassa kulkee kadulla niin laitetaan karvamyssyt päähän ja ryöstetään ne, ja kaikki menee venäläisten piikkiin.

No toisin kuin Ilmarin jekkua, tätä ei pantu koskaan täytäntöön.

Ilmarin tapa ryöstää oli hieman lupsakka tuohon meidän versioon verrattuna.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Tällä kertaa jekku oli edesmenneen Timon eikä Ilmarin. Timo oli kerrassaan huippukaveri, jonka syöpä vei aivan liian aikaisin.

Kerran (sekin 1990-luvulla) pidettiin jokin Karjalan Tasavallan suurjuhla, johon niin Suomussalmen kunnan Timo kuin Pohjois-Karjalan ProAgrian minä olimme saaneet virallisen kutsun. Petroskoin hallituspalatsin salissa meno oli harvinaisen tylsä kun kutsuvieraat seisoivat sampakaljalasinsa kanssa laajassa ympyrässä samalla kun keskellä supisivat silloinen presidentti Vladimir Stepanov ja Seppo Sarlund. Tämä Stepanov ei ole se Suomessa häärinyt suurlähettiläs vaan hieman nuorempi samanniminen. Timo ei kestänyt tylsää menoa, tökkäsi minut kylkeen ja sanoi: "Illu, hei. Katopa vähän mallia". Kaksimetrinen mies lähestyi näitä "herroja" takaa kautta, löi heitä olkapäille melko täysillä (muistan vielä miten Stepanovin polvet notkui) samalla kun kailautti: "Ovatko miehet kuulleet viimeisen vitsin?". Ei mennyt kuin puoli minuuttia ja herrat tukehtuivat nauruun, jonka jälkeen presidentti sanoi: "Tästä lähtien tämä mies on minun kunniavieraani" ja niin Timo istuikin Vladimir Stepanovin illallispöytään, nauttien ankarasti lempijuomaansa eli svetloe pivo (keskiolut). Kepeät mullat hienolle miehelle!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tarinoissa aina on tekijä ja viikari joku muu kuin itse kertoja, se on kohteliaisuutta kuulijoita kohtaan;)))

Huurteinen olut ja luminen maa,

olutlasia enkeli koskettaa.

Lävitse ikiroudan ja paksun pään,

jouluinen olut tuo lämpöään.

Ohi on kiireisten tonttujen hälinä ja työ,

edessä on nyt Ilmarilla sekä Arilla jouluyö.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset