*

Elämä jatkuu

Vai ettei Suomessa ole huumoria?

  • Vai ettei Suomessa ole huumoria?
  • Vai ettei Suomessa ole huumoria?
  • Vai ettei Suomessa ole huumoria?

Tuossa joku tosikko valitteli, ettei kotomaassa ole enää huumoria. Sitähän on kaikkialla; ottakaa vaikka lehti käteen (tai menkää Kokemäelle).

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Itse asiassa tuo on hyvä ilmoitus. Sillä karsitaan ammattitaidottomat pois jo ennen kättelyä.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Juu, ammattilaista siellä haetaan..

Käyttäjän SeppoHonkanen kuva
Seppo Honkanen

Kaveri meni kerran Aino Kassisen vastaanotolle ja koputti oveen. Sisältä kuului:

"Kuka siellä?"

Kaveri ajatteli, että antaa olla ja käveli pois.

kati sinenmaa

Aino Kassinen osasi ennustaa jopa Näsinneulan kaatumisen.
Vuosituhannen taisi kirjoituttaa väärin

Johan Lom

Toi oli hyvä!

On olemassa sellainen seuraleikki, jossa kerrotaan lyhyesti joku tilanne ja toiset saavat sitten kyselemällä pyrkiä oivaltamaan minkälaisesta tilanteesta tarkkaan ottaen on ollut kyse. Kysymyksiin saa vastata vain "kyllä" tai "ei".

Tuo sopisi hyvin sellaiseksi kysymykseksi: Mies koputti ovelle. Sisältä kuului vastaus: "Kuka siellä?". Mies lähti takaisin.

Lasse Askolin

Vuosituhat on väärin kirjoitutettuna ilmasikakivääri.
Pystytin kaverieni kanssa 1900-luvulla ensimmäisen Näsinneulan. Se oli kolme metriä korkea puuhökötys ja todellakin kaatui, kun liekit olivat tehneet kantavat rakenteet heikoiksi.
Ennuste siis totetutui jo ENNEN nykyistä betonista Näsinneulaa.

Johan Lom

Tuossa selvännäkijän rekrytoinnissa on vähän samaa kuin myyntimiehen rekrytoinnissa. Siinä nimittäin ei voi tehdä väärää valintaa. Jos hakija on huono myyntimies hän ei rekrytoijaa vakuuta. Jos hän on hyvä myyntimies, hän vakuuttaa. Aivan samoin kuin asiakkaatkin tulevaisuudessa.

Lasse Askolin

Minä rekrytoin Nykypstin vastaavana päätoimittajana moniakin selvänäkijöitä.
Eivät pystyneet ennustamaan edes, etten maksa mitään ennustajapalkkioita, ja tulivat lankoja pitkin sitten valittelemaan.
Enhän sentään näkemättömyydestä tietenkään mitään voinut maksaa.
Sokea ennustaja olisi ollut eri asia, mutta en mennyt siihenkään, koska "Nykypostilla on sokea näkijä"-otsikko ei tuntunut reilulta muita lehtiä kohtaan.
Joku olisi kuitenkin yrittänyt panna paremmaksi, ja kohta olisimme saaneet lukea "Hymyn salakuuntelutoimittaja hankkii tiedot, vaikka onkin umpikuuro!"

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Ystävä oli bussikuskien esimiehenä ja sai vastaanottaa matkustajien valitukset. Vertti oli ollut työvuorossa. Romaani ja huuliveikko. Lisää pakettiin kireä mamma, kun Vertti luppoisasti vastaa tiedusteluun;

- meneekö tämä torille?
- ehän mie mikkään selevännäkijä ole!

Käyttäjän SeppoHonkanen kuva
Seppo Honkanen

Vanha anekdootti mutta kumminkin.

Aino soittaa Jannelle Kämppiin ja kysyy, milloin tulet kotiin.
Sibbe vastaa: "Minä olla säveltäjä, en ennustaja!"

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Hvitträskin museossa opas selitti, että katosta roikkuva köysi oli tehty Sibeliukselle. Siitä pystyi pitämään kiinni jos ei muuten meinannut pysyä pystyssä kun otettiin snapsia maljapuheineen. Tai ainakin jotain tuonne päin, monta vuotta vierailusta...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #10

Hvitträskin "köysi" taitaakin olla takorautaa ja siinä oleva lenkki voidaan siirtää aina lattiaan saakka. Tarjoilu kun lopetettiin jos ei pystynyt edes lenkistä kiinni pitäen pysymään pystyssä, lopuksi riitti, että lenkki oli kädessä, vaikka mies makasikin rentona lattialla.

Johan Lom

Sitten on se kuuluisa anekdootti tilanteesta, jossa Sibbe, Leino ja Gallen-Kallela istuivat Kämpin kabinetissa ryyppäämässä. Sibbe muisti yhtäkkiä, että hänen piti lähteä Pietariin johtamaan sinfoniaa. No, poistui joukosta ja palasi kolmen päivän jälkeen takaisin. Astuessaan kabinettiin Leino totesi: "Istu ny Janne aloillas, ettet yhtenään siitä ovesta räppää!"

Jukka Neva

Entisessä perestroikan aikaisessa Neuvostoliitossa haettiin uusia ravintolatyöntekijöitä uuteen kooperativiina toimivaan ravintolaan. Tärkein pätevyysvaatimus oli se, että ei ollut aikaisempaa ravintola-alan kokemusta.

Yksi luontaisetu neuvostoliittolaisessa ravintolassa oli viedä kolmasosa ruoka-aineista kotiin luontausetuna. Kaupallisella yrityksellä ei ollut tähän varaa.

Jukka Neva

Intiassa oli rakennushankkeen esteenä se, että tontti kuului jumalalle. Ratkaisuksi löydettiin kuulutus lehdissä, jossa jumalaa kehoitettiin ottamaan yhteyttä omistusoikeutensa todistamiseksi sillä uhalla, että omistusoikeutta ei pidetä voimassa olevana. Tiettävästi jumala ei ottanut yhteyttä rekisteriviranomaisiin ja luopui tontin omistusoikeudestaan pysyttelemällä passiivisena.

Intiassa on noin 2 000 000 jumalaa tai henkeä!

Puheenaiheeseen liittyvää

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset