Elämä jatkuu

Volgan rannalla/kyydissä koettua

  • Marin tasavallan rajalla (Марий Эл Республика)
    Marin tasavallan rajalla (Марий Эл Республика)
  • Volga-21 (vm. 1964), soiva peli; myyty myöhemmin Petroskoihin ja on kuulemma nyt Suomessa
    Volga-21 (vm. 1964), soiva peli; myyty myöhemmin Petroskoihin ja on kuulemma nyt Suomessa
  • Andrei Tarkovskin lapsuuden talo, 1936-1943 (Juveretsh)
    Andrei Tarkovskin lapsuuden talo, 1936-1943 (Juveretsh)
  • Tyypillinen volga-lossi (Jurino, matkalla Marin tasavaltaan)
    Tyypillinen volga-lossi (Jurino, matkalla Marin tasavaltaan)
  • Volgan laivaliikenne ja tekstissä mainittu lossi (aivan täynnä)
    Volgan laivaliikenne ja tekstissä mainittu lossi (aivan täynnä)
  • Vastarannan gourmet-osasto (varsin maukas matkaeväs, suosittelen)
    Vastarannan gourmet-osasto (varsin maukas matkaeväs, suosittelen)

Illalla alkaa Ville Haapasalon 10-osainen Volga-sarja (tämä siis meille kaikille muistutuksena: teema-kanava) ja sen innoittamana tässä omakohtaisia kokemuksia, niin Volgasta kuin Volgasta. Vuonna 2002 tein suuren Venäjä-kierroksen vanhalla Volga-21:lla ja oheinen ote matkakertomuksesta liittyy siihen emäjokeen:

Nizhni-Novgorodista länteen tulee ensiksi Zavolzhe-kaupunki, jossa tehdään automoottoreita ja jossa Volgasta on tehty tekojärvi hienoine patoineen, jotka tuovat Hollannin mieleen. Matkalla pieneen Juveretsh-kaupunkiin joudun miliisirysään. Tutka näyttää kesäiltana taas 110 vaikka suurin sallittu olisi kyseisellä tiellä vain 70. Miehet kertovat, että nyt on voimassa uusi laki, joka kieltää heitä vastaanottamasta sakkorahaa. Kyseinen sakko (300 ruplaa) olisi maksettava Sberbankiin. Kun kerron, että näin pitää sitten tehdä jos niin sanotaan, nuorempi miliisi rupeaa rummuttamaan sormillaan miliisilatukan kojetaulua. ”Voitaisiinko kuitenkin menetellä niin, että maksat meille puolet ilman kuittia?” Jo vain, totean, ja homma hoituu. Sen jälkeen molemmat miehet rupeavat kilvan kehumaan vanhaa Volgaa. ”Kyllä ennen ne tekivät laatuautoja. Miten lujaa tällä oikein pääsee?”. Eroamme ystävinä.

Juveretsh osoittautui pieneksi rantapaikaksi, jossa aika kerta kaikkiaan seisoo. Hotelli oli matkan halvin (80 ruplaa) ja siihen hintaan kuuluu kohtuullinen hometuoksu. Jätän ikkunat auki. Kun aamulla kävelen katuja pitkin, huomaan aivan yllättäen hienon hirsitalon, jonka seinäkilvestä käy ilmi että ohjaaja Andrei Tarkovski on siellä nuoruusvuosinaan asunut. Mies, josta Ingmar Bergman totesi, että pystyy liikkumaan vapaasti siinä huoneessa, johon hänelle (siis Bergmanille) on vain mahdollisuus tuijottaa avaimenreiän kautta. Ylivoimaisen hieno ohjaaja.
Naapuriukko kertoo, että hän kyllä muistaa Andrein, joka oli nuorena hyvin vakava poika. Jospa ”Peili”-elokuvan juuret ovat täältä? Seuraava pikkukaupunki on Kinezhma. Matkan varrella otan hintelän huivimummon kyytiin, joka käy myymässä kananmunia torilla. Mummo on innoissaan kyydistä ja kertoo, että hän usein kävelee 35 km:n matkan edestakaisin (!). Oman kylän kohtalosta hän kertoo, että seudun kylät kuolevat samassa tahdissa kuin eläkeläisetkin. Nuoret tulevat vain kesälomalla sinne. Talvella on enää vähän savuja.

Kinezhmassa otan peräti luks-huoneen, koska se maksaa vain 600 ruplaa. Tämä Ylä-Volgan rantakaupunki on kesällä todella mukava rantabulevardineen. Siinä olisi viihtynyt jopa kauemminkin. Söin perusannokseni: shashlikkia ja olutta.

Aamulla oman Volgani kytkimen pääsylinteri ei kuitenkaan suostu toimimaan ja vaihteita on vaikeata saada päällä. Kun makaan auton alla, säätämässä kytkinvaijeria, vanha mies kumartuu alle ja kertoo, että lähellä olisi kyllä tiilistä tehty autotallijono, jossa yksityiset laittavat pimeästi, siis na leva tai po tsornomy, autoja kuntoon. Kiitän neuvosta ja erässä autotallissa Ljosha-niminen mies löytää omista laatikoista heti sopivan kumitiivisteen. Auto on kunnossa puolessa tunnissa ja samalla siinä asennettiin tuo Gorkista ostettu peurakin. Joudun taas kerran ylittämään Volga-jokea lossilla, joka liikkuu kuitenkin vain 2 tunnin välein. Kun tulen siihen rantatörmään, josta lossi lähtee, huomaan, että edessäni on jo melkoinen jono. Epäilen pääsenkö kyytiin, koska lossi ei ole iso mutta autojono kylläkin. Kun autolasti on purettu ja ylöspäin kulkeva, toinen kaista on vapaa, tapahtuu taas sitä, josta niin moni saa verenpainetta Venäjällä. Ylhäällä, takana, iso musta mersu on koko ajan kyttänyt tätä tilaisuutta ja kiilaa nyt vauhdilla koko jonon ohitse suoraan lossiin. Ajattelin, että yksi vielä lisää enkä varmasti pääse enää mukaan. Samalla näen sivupeilistä, että iso japskimaasturi meinaa tehdä saman tempun. Alaspäin menevä tie on kapea ja molemmin puolin ojat, joten ohjaan Volgani keskellä tietä. Autojono laskee hitaasti alas, mutta maasturimies ei pääse ohitseni ja mies hermostuu. Hän vilkuttaa valoja, kuten saksalainen autobahnilla, ja alkaa soittaa torvea. En kiinnitä huomiota siihen. Seuraavaksi hän pysähtyy auton, tulee ulos ja on muka hyvin vihainen. Huomaan, että kyse on pyylevästä, siististi pukeutuneesta, lyhyestä miehestä. Pysähdyn oman autoni ja tulen ulos. Kerron terveisiä Suomesta ja ilmoitan samalla, että väärä mies on vihainen. Mies hämmästyy minun ulkomaalaisuudestani ja koostani (193 cm/100 kg) sen verran, että antaa periksi. Muut autoilijat, jotka mosseissaan ja ladoissaan ovat menossa mökille, näyttävät minulle iloisesti kannustusmerkkiä, peukalolla ylöspäin. Maasturi jäi rannalla ja sain kerrankin tyydytystä siitä, että uusvenäläinen joutui oppimaan ”po evropeiskom standartu”. Venäläiset kertovat aina mielellään että kansa on henkevä ja sivistynyt ja näin usein onkin, mutta tällaiset herrat pilaavat kyllä tuon henkevyysvaikutelman pahasti. Kun myöhemmin kysyn tuttaviltani Petroskoissa, miksi niin monet venäläiset antavat jonoissa periksi noille tyypeille, oli vastaus: ”Pelko. Eihän sitä koskaan tiedä kuka siinä autossa on”. Oma havaintoni kuitenkin on, että suurin osa ökyautojen kuskeista on rikastuneita liike- tai virkamiehiä ja että vain pieni osa on varsinaisia rosvoja (mainittava kuitenkin on, että moni virkamies on kravattirosvo, monet ministerit ja kaupunginjohtajat parhaina esimerkkeinä).

Aiheeseen liittyvä blogi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Surullisella tavalla näkyy mitä tapahtuu maalle, kun sen sivistyneistö tuhotaan.

Saman voi nähdä Kambodzassa. Vain kivijalat muistuttavat entisistä taloista, sairaaloista ja kouluista.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Siitä huolimatta suosittelen Villen ohjelmasarjan katsomista. Miehen ote ja elämänkokemus on hyvä ja hänen aiempien ohjelmiensa kuva Venäjästä on tuntematon useimmille venäläisillekin.

Pekka Iiskonmaki

Mikä vuosimalli sinun volgasi on? Volga on kopio Ford Zephyristä. Onko sinun autossasi vielä se vanha 1,9 moottori?

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Vuosimalla oli 1964, mutta se seisoi liian kauan autotallissa ja alkuperäinen kone oli kuivunut. Siksi siihen laitettiin uuden volgan 2,4-litrainen moottori, jonka syystä kulkikin niin lujaa.

Volgan ford-kopiointi oli kyllä tiedossa. Tässä siitä erinomainen kuvavertailu:

http://englishrussia.com/2008/03/19/ford-and-volga/

P.S. Kun George W.Bush kävi vierailulla Moskovassa Vladimir Putin vei miehen ilmeisen ylpeänä Volga-ajelulla. Muistiko Bush hieman vinoilla? "Kiva ajella tämmöisella kopiolla":

http://www.curbsideclassic.com/wp-content/uploads/...

Pekka Iiskonmaki

Volgan mallia M-21, jossa oli jo 2,4 -litrainen moottori pidetään edelleen parhaana Neuvostoliitossa valmistettuna autona.

Niitä oli Suomessa takseinakin. Kaverillani on Volga mallia -64 entisöitynä ja se on yllättävän hyvä ajaa.

Esim. Tallinnan taksit ajoivat niillä jopa miljoona kilometriä. Myöhemmät Volgat eivät sitten enään laadullaan loistaneet ja Ladaa pidettiin parempana.

Tosiaan hyvä idea mennä vaikka Ladalla Venäjälle. Varaosia löytyy pienistäkin paikoista ja osaavat tehdä remontin.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Joo, ladoja minulla on ollut jotain 15 kpl, joita käytin sikäläisessä projektityössäni kulkuneuvoina (hyvä ja kestävä auto; etenkin huonoilla teillä). Paras malli oli VAZ-2104, viisvaihteinen farmari ilman katalysaattoria: uskomaton kesto. Niitä latukoita möin eteenpäin silloin kun se idässä oli vielä sallittua. Vaihtokoneina ostin mm. DT-75-telatraktorin ja Ural-6-veto kuormurin. Telatraktori minulla edelleen on käytössä; Ural toimii nyt tukkiautona Petroskoin seudulla:

Ural:
http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/09/27/...

DT-75:
http://ilmari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/viihde/18734...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Venäjällä on vannoutunut Volga-fanien joukko, joka vannoo Volgan nimeen varmasti vieläkin. Aivan samoin kuin Suomessa on mersumiehet.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Siis:

Yle Teemalla keskiviikkoisin klo 21 alkaen 6.1.2016

heips!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos! Спасибо, непременно посмотрим!

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Hienot tarinat ja kuvat. Voe, että ei tullut nuoruudessa otettua tuota kieli-venäjää haltuun. Miten paljon se auttaisi ymmmärtämään sitä kultuuria ja keskustella ihmisten kanssa. Nyt se rajoittuu vain muutamaan kymmeneen perusilmaisuun.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Haapasalon aiheet olisivat mitä mielenkiintoisimpia, mutta mies on niin super-ärsyttävä, itsekeskeinen ja sivistymätön, ettei oikein voi katsoa.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Meitä on moneksi: sinä, minä ja onneksi Ville Haapasalo!

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Samaa mieltä aiheiden mielenkiintoisuudesta, alkujaksossa hyvää oli yleinen kuvaus Pietarista. Katoillakävelijä, saunottelu ja omituiset pimeän veikot nuotioillaan lähinnä kummastuttivat, paljon ohjelma-aikaa niihin tuhrattiin.
Erikoisuuksien esiin kaivaminen on yksi Villen tavaramerkeistä, liikaa käytettynä ärsyttää. Tällaisille Ville voisi tehdä ihan oman ohjelman, katsojia varmaan sillekin riittäisi.

Odotan mielenkiinnolla että sinne Volgalle päästään.
Näitä vielä pahempia itsekeskeisyyksiä kuin Ville on TVn nykyinen viihdeohjelmatarjonta pullollaan, toki on poikkeuksia joista yhtenä kirkkaimpana loistaa Nyybergin Arto.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Minusta Ville ei ole itsekeskeinen (kuten joku Stiller, Ervasti ym) ja hänellä ón sivistystä (aivan toisella tavalla ja suunnalla kuin monilla kyldyyri-ihmisillä; se näköjään kismittää..) Tämä siis vastauksena Ollille.

Hyvä jäbä, joka on tehnyt Venäjällä paljon hyvää Suomen kuvan kannalta. Pro Finlandia-miehiä, ilman muuta.

Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #15

#15
Minä olen aina pitänyt Villen rennosta tyylistä. Onhan Ville useasti myöntänyt miten vaikeaa on ollut joidenkin filmien teko ja se on ollut naurua läpi kyynelten. Onneksi sitä on voinut hieman vodkalla loiventaa, joka on maan tapa Venäjällä.

Onhan venäläisissä ja suomalaisissa todella paljon samankaltaisuutta. Valitettavasti politiikalla on kohellettu hyvät naapurivälit.

Suomalaisilla ja venäläisillä on kyky hankkia itselleen surkeat johtajat, jotka vihaavat kansaansa.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Siinäpä Volgaa parista eri vinkkelistä (kylläpä Ola osasi laulaa, missä se meidän henkinen kotimme sijaitsee).
https://www.youtube.com/watch?v=wl5lxJx1h6U
https://www.youtube.com/watch?v=NN7hBVpVeU0

Terv. KK

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Tarkovski sai tehdä niin käsittämättömiä elokuvia ettei Bergman olisi uskaltanut edes yrittää, koska elokuvia katsova yleisö maksoi Bergmanin palkan. Peiliä ei ole tainnut ymmärtää kuin tekijä itse, mutta Stalker on jotenkin simppelimpi sekoilu. Vähän kuin koko elokuvan keston ajan kerrotaan samaa vitsiä ja vasta lopussa paljastetaan, että kysymyksessä on vitsi. Viime vuonna Marienbadissa on kuitenkin minun suosikkini elokuvasta, jonka seuraaminen on kuin katsoisi maalin kuivumista tai ruohon kasvua. Sen vitsin ajoitus sattui olemaan sillä ensimmäisellä katselukerralla niin sopiva, että tajusin sen juuri, kun olin tullut elokuvateatterin hämärästä ulkovaloon.

Minun mielipiteeni siis on, että Tarkovski oli loistava ohjaaja, jolta en ole nähnyt yhtään hyvää elokuvaa.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Andrei Tarkovski on klassikko-ohjaaja, jonka ihailijoihin kuuluvat niin hänen ammattiveljensä Ingmar Bergman, leffafriikki Peter von Bagh kuin monet, monet muut elokuva-alan ihmiset, mutta eräs Raimo on jyrkästi toista mieltä. Siihen ei voi muuta sanoa kuin että "mielipiteesi on rekisteröity", sarjassa: So what? Elä ja anna elää.

P.S. Omat suosikkielokuvani ovat "Amarcord" ja "Isäni, herrani" (Padrone, padrone).

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Minulla elokuvamaku on vaihdellut. Tarkovski oli aikoinaan minunkin mielestäni jo ehdottomasti klassikko, mutta ei oikein enää. Fellini on toinen ohjaaja, jonka elokuvia en enää haluaisi uudelleen nähdä. Eikä Tavianin veljeksienkään elokuvia.

Woody Allen on tietääkseni katsojaystävällisin ohjaaja. Jokainen muistamani hänen elokuvansa on kestänyt parin minuutin tarkkuudella 90 minuuttia, joka on aika optimi rakon kannalta elokuvateatterissa. Sellaistakin ohjaajan olisi syytä miettiä.

Parhaiten minun mielestäni klassikoista on aikaa kestänyt Kubrik. Kellopeliappelsiini on varmaan se elokuva, jota olen useiden katsonut. Kai joku 10 kertaa.

Mutta alkaa mennä niin off-topic, että lopetan tällä erää.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Tarkovski ei todellakaan ole helppo ohjaaja.

Minä olin joskus reilu 30 vuotta sitten sitä mieltä, että optimaalinen elokuva olisi sellainen, jossa liikkuu vain kuva ja taustalla koreintaan instrumentaalinen musiikki. Kuin uusi taidemuoto. Reggion Koyaanisqatsi oli ensimmäinen ja ainoa sen tyylilajin edustaja, jonka olen nähnyt. Oli se mahtava, ilmastoidussa tukholmalaisessa elokuvateatterissa, kun ulkona oli tappava helle. Silti vain 86 minuuttia yhden vitsin kertomiseen, joka ei ehkä ollutkaan vitsi tai mitä lie. Vastuu oli koko ajan katsojalla.

Samoihin aikoihin Tarkovski oli omalla ohjaajien top-listallani ja Stalker nähty. Ei kuitenkaan ollut vielä ollut tapahtunut Tsernobylin onnettomuutta, joten ei ollut aivan ilmeistä, että ennustus se oli. NL:ssähän vähän kaikki piti kertoa kiertäen taiteessa.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Peili on kait kuvaus stalinismin vaikutuksesta ihmisen psyykeeseen. Epäilemättä sitä stalinismia kokemattoman on mahdotonta täysin ymmärtää.

Pekka Iiskonmaki

En ole koskaan ihannoinut Yhdysvaltoja ja Ranskaa. Englantilaisia olen pitänyt moukkina ja merirosvoina.

Venäjä on kuitenkin maa, jolla oli loistava tulevaisuus.

Niistä filmeistä hieman. Minulle on jäänyt eräs filmi mieleeni. Elokuvallisesti se ei ole ehkä maailman tasoa, mutta hyvin koskettava. Sai tosin Oskarin.

Moskova ei usko kyyneliin (Москва слезам не верит) ja toinen Merry Christmas, Mr. Lawrence.
Viimeinen elokuva kertoo amerikkalaisesta moraalista tai paremminkin sen puutteesta.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Isävainaa ajoi samanlaisella poliisiautolla 60-luvulla, auto oli komea, ja konstaapelilla koppalakki, sekä rähinäremmi. Muistan hyvin, kun olin kyydissä. Kun sillä oli ajettu noin miljoona kilometriä, putosi taka-akseli tielle. Faija pääsi Iltasanomiin v. 67; poliisille toivottiin parempia autoja.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Tänä iltana Villen sarja siis jatkuu ja ensimmäisenä ohitetaan komea Pähkinäsaari (Schlüsselburg), joka sijaitsee siinä kohdassa, jossa Laatokka voimalla ahtautuu Neva-jokeen. Oheisessa blogissani on pätevä virtuaalilinkki, jonka avulla pääsee tutustumaan tähän, Suomenkin kannalta, keskeiseen Pähkinäsaaren linnaan:

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/59669-pahki...

Siitä matka (Viikinkien tavoin) jatkuu Laatokan yli Lotinapeltoon, jossa Syväri-joki (Svir) alkaa tai itse asiassa loppuu. Siitä Ääniseen (Onega), jonka etelärannalla sijaitsevan Vytegran kohdalla alkaa Volgo-Baltiiski Kanal, joka oli esillä tässä blogissa:

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/71832-sever...

Hienon Belozerskin ja teräskaupunki Tserepovetsin kautta päästään Rybinskin kaupunkiin, jossa varsinainen Volga-joki alkaa (siihen asti sen on tekojärvenä). Siitä eteenpäin Jaroslaviin jne. Pääsitte kuitenkin hieman alkuun ja voitte tehdä vähän valmistelutyötä, jolloin Villen ohjelmasta tulee ehkä vielä kiinnostavampaa.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Pähkinäsaaren virtuaalimatkalla pääsee eteenpäin ruudun vasemman reunan neljän pikkuruutujen avulla (maapallokuvakkeen alla):

http://www.classic-ru.org/oreshek/

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset