Elämä jatkuu

Suomen sienitietämys, Toivo Rautavaara ja venäjän kielitaito

  • Professori Toivo Rautavaara (1905-1987)
    Professori Toivo Rautavaara (1905-1987)
  • Väitöskirja vuodelta 1947
    Väitöskirja vuodelta 1947
  • Toivo Rautavaara kirjoitti lukuisia käytännön oppaita terveestä elämästä.
    Toivo Rautavaara kirjoitti lukuisia käytännön oppaita terveestä elämästä.

Sienisato on jokasyksyinen puheenaihe ja hyvä niin. Haluaisin tässä yhteydessä nostaa yhden henkilön framille, jonka ansiosta suomalaiset ovat olleet jo kauan Pohjolan ahkerimpia ja tietävimpiä sienestäjiä, selvästi kauemmin ja paremmin kuin ruotsalaiset tai norjalaiset. Harva kuitenkaan enää tietää, miten tuo sienitietämys tuli Suomeen. Professori Toivo Rautavaara syntyi Viipurissa ja oli (ehkä senkin ansiosta) venäjätaitoinen. Muistan hyvin, miten hän patisti meitä agronomiopiskelijoita, Viikissä 1970-luvulla, muun muassa venäjän kielen oppiin. Taidan olla niitä harvoja, jotka ottivat tuon kehotuksen vakavasti, tosin vasta 1990-luvulla. Me, luonnonmukaisesta viljelystä kiinnostuneet maa- ja metsätalousopiskelijat, saimme kuulla miten hän, juuri tuon venäjän kielen ansiosta, oli pystynyt "tuomaan" paljon uusia ruokasieniä idästä Suomeen. Rautavaaran väitöskirja Suomen sienisato (1947) oli luonnollinen jatke vuonna 1942 julkaistuun Sieniaapinen-kirjaansa. Sen jälkeen julkaisutahti vain kiihtyi. Toivo Rautavaara vitsaili kerran meille, että hänen ponnistuksensa seurauksena sienitietämyksen raja oli pikku hiljaa siirtynyt itärajalta Ahvenan-, Selkä- ja Perämeren ylitse Ruotsiin, "mutta norjalaiset pelkäävät vielä sieniä". Nykykäsityksen mukaan kuitenkin osa Rautavaaran 1940-luvun ruokasienisuosituksista ("ryöppäyksen jälkeen käyttökelpoinen") eivät enää kestä kriittistä tarkastelua, mutta näinhän se menee kun tiede ja kemiallinen analysointi koko ajan tuovat uutta tietoa.

Kunnia hienolle tiedemiehelle, joka ensimmäisenä suomalaisena näki myös luomutuotannon mahdollisuudet ja tarpeet.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Itse olen hyvin pitkälle irtaantunut tuosta itäisestä sienestysperinteestä ihan käytännön syistä. Rautavaaralla oli varmaan yksittäisenä ihmisenä iso vaikutus, mutta paljon suurempi oli karjalaisten evakkojen asuttamisella.

Ilmeisesti Karjalassa lähes kaikki sienestivät ja silloin oli järkevää kerätä lähes kaikki syötävät sienet talteen. Nykyään vastaavaan käytäntöönn olisi syytä vain suurimpien kaupunkien autottomilla asukkailla. Parhaiten tunnen Turun kaupunkialueen sienimetsät ja viimeeksi vuonna 2008 niitä hyödyntäessäni löysin yhdellä sienireissulla muistaakseni puoli korillista herkkutatteja Turun ja Raision rajalla olevasta Mälikkälän metsästä. Bussilla sinne pääsee keskustasta 10 min. välein. Ehkä huonompana sienivuotena olisi kannattanut kerätä karjalaiseen tapaan myös rouskuja ja haperoita.

Nyt taas maaseudulla asuessa ja varsinkin tänä vuonna ei ole juuri mitään järkeä kerätä muuta kuin herkkutattia. Sitäkin mätäni metsiin ihan järkyttäviä määriä. Olisin ihan hyvin voinut järjestää muillekin kuin vain yhdelle kaverille opastettuja sienestysreissuja sen yhden ainoan metsätien noin 2 km pitkälle matkalle, josta itse keräsin noin 400 litraa, mutta jonne jäi varmasti 600, ehkä jopa 1600 litraa.

Venäjän kielelläkään ei enää ole juuri merkitystä, jos sienitietoutta haluaa etsiä. Tärkein on tietysti englanti. Vilkaiskaa esim. tatinriesan wikipedia-sivua. Laajin versio on englanniksi, suomeksi ja ruotsiksi on suppeat sivut, mutta venäjä puuttuu (linkit sivun vasemmassa laidassa otsikon "Muilla kielillä" alla).

Ei minua kyllä yhtään harmita, että lapsena opin sen karjalaisen sienestysperinteen sukulaisilta, mutta ei se enää oikein ole nykypäivää.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kirjoitin blogin siitä syystä, ettei enää ole tiedossa miten tuo sienitietämys aikoinaan tuli Suomeen ja "länteen". Tietoraja siirtyi siis idästä länteen ja on nyt tietenkin saattavissa myös englanniksi. Hyvä niin.

Tässä "entsiklopedija gribov":
http://wikigrib.ru/

sekä sieniwikipedia, po-russki:
https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%93%D1%80%D0%B8%D...

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Keski-Euroopassa ja Välimeren maissa sienitietämys taitaa olla vielä vanhempaa, mutta sieltä se on levinnyt Suomeen myöhemmin. Esimerkiksi herkullinen keisarin kärpässieni on saanut nimensä Rooman keisareiden mieltymyksestä siihen. Kasvaa Välimeren seuduilla, ei täällä, kaikki kärpässienet kannattaa jättää syömättä.

Edustan itse siis nykyään sienestyksen suhteen Keski- ja Etelä-Eurooppalaista perinnettä.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #3

Toivon kuitenkin, että Rautavaaran tekemä työ Suomen sienitietämyksen osalta tuli nyt laajempaan tietoon. Hän oli, etenkin 1940-luvulla (nyt jälkiviisaudella ajatteltuna) hieman ylioptimistinen muutamien sienien suhteen, mutta juuri hänen venäjän kielen ansiosta tiedätään nyt se mitä tiedetään..

Suomen 1950-, 1960- ja 1970-luvun sienioppaat (jotka perustivat Rautavaaran tutkimus- ja käännöstyöhön) olivat valovuosien etumatkalla verrattuna keski-euroopan oopuksiin, mutta ei niin paljon hyvää kuin jotain pahaakin: pahimman virhearvion Rautavaara teki seitikkien osalta kun oletti, että useat lienevät haitattomia etenkin ryöppäyksen jälkeen; tämä aiheutti piikin 1970-luvun munuaissiirtoihin..Nyt ollaan siinäkin viisaampia.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #4

Tuo ryöppääminen on eräs tärkeä syy, miksi luovuin itäisestä perinteestä. Jotta sitä voisi harjoittaa järkevässä mittakaavassa, pitäisi olla esimerkiksi vanhanaikainen sauna ja siellä pata. Mikään normaalikeittiön kattila ei riitä. 50 tai 100 litraa voisi jo olla järkevä koko.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"Ilmeisesti Karjalassa lähes kaikki sienestivät ja silloin oli järkevää kerätä lähes kaikki syötävät sienet talteen."

Ilmeisesti siellä on ollut erilainen käytäntö, sillä aikanaan borssi-, blini-, ym. ohjeiden vuoksi ostamassani keittokirjassa Neuvostoliiton kansalliset keittiöt lukee sienistä:
Etenkin suolatut ja paistetut sienet ovat suosittuja. Jokainen sienilaji - karvalaukut, leppä- ja muut rouskut, herkkutatit, voitatit ym. suolataan erikseen. Paistettaessa taas pyritään yhdistämään eri sienilajeja yleensä siten, että pieneen määrään ns. jalosieniä (herkku- ja punikkitatit) lisätään haperoita, voitatteja, kangastatteja, kanttarelleja, mesisieniä ja muita maultaan ja ominaisuuksiltaan erilaisia sieniä. Mitä enemmän erilaisia sieniä paistetaan, yhdessä, sitä maukkaampi on lopputulos.

- Tuskin joka taloudessa on menetelty noin, mutta sieniä on syöty toisin kuin Suomalaisen ruokaperinteen keittokirjan mukaan vielä 1950-luvulla Länsi-Suomessa: "Sieniä meillä ei syö kuin lehmät ja kansakoulunopettaja." :)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

50-luvulla sentään syötiin sieniä Länsi-Suomessa ja Ruotsissakin.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Raimo on kyllä pihalla sienestämisen tämänpäivän arkitodellisuudesta. Ihmettelen todella noita mielipiteitä.
Mene keräämään nyt itse edes yksi kanttarelli tai suppilovahvero, molempia vielä löytyy.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Humoristi..

Tampereen seudulla taisi olla selvästi heikompi herkkutattivuosi kuin täällä, vilkaise kirjoitustani Sienivuosi 2014 ja siinä olevia sadetilastoja. Nokialla satoi elokuussa vain puolet siitä, mitä Kaarinassa. Viime vuonna täällä päin satoi vielä sitä vähemmän ja silti sain kerättyä noin 200 l herkkutatteja.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Raimo, huomoristi olinkin. Kävin sivuillasi.

Joku jopa kuivattamisen jälkeen käytää korvasienet sellaisenaan ilman ryöppäystä ja voi erinomaisesti.
Mustarousku ryoppäyksen jälkeen on aivan loistava, vaikka karsinogeeneillä pelotellaan.
Ota näistä nyt sitten selvää. Suurelle amatöörijoukolle olisi hyvä edes perusasiat osata ja vain poimia ns. turvalliset sienet.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Olen ehdottanut paikalliselle aikuisopistolle, että vetäisin ensisyksynä sienikurssin, jossa keskityttäisiin vain muutamaan sieneen. Olen käynyt siellä ruotsin keskustelukurssilla, jota vetää putiikin kurssisuunnittelija ja hänelle oli yllätys, että suppiksen jalassa asuu joskus suurehko mato. Suurin osa kurssilaisista ei tuntenut tatinriesaa ja eräs luuli, että lampaankääpä muuttuu kitkeräksi säilöttäessä. Todennäköisempi syy on joukkoon eksyneet tupaskäävät, jotka nuorina ovat syötäviä, mutta vanhoina huonoja. Suppikset kannattaa repiä kahtia niin, että jalkakin halkeaa. On siellä jalassa joskus männyn neulanenkin ja hyvin usein pienempää roskaa, jos se on ontto. Lisäksi kunkin sienen parhaiden kasvupaikkojen tunnistaminen ja kartoilta etsiminen sekä paras kasvukausi ovat tärkeitä.

Olin aikoinaan joskus 80-luvulla Turun kesäyliopiston sienikurssilla ja se oli mielestäni näin jälkiviisaasti ihan liikaa biologiankurssi ja liian epäkäytännöllinen. Edes maastokarttojen käyttöä ei käsitelty ja nykyään netistä löytyy myös satelliittikartat ja ne saa jopa metsään mukaan gps:llä varustetulla älypuhelimella tai tabletilla, joten eksyminenkin on mahdotonta.

Muistaakseni vielä 80-luvulla korvasienten käsittelyohje oli joko kaksi ryöppäystä tai kuivaus. Nykyään on sitten yksi ryöppäys lisää kummassakin. Kuivauksessa varmaankin pelätään sitä, että se ei ole tarpeeksi perusteellinen. Kyllä minä luottaisin pelkkään kuivuriin, mutta jatkaen muutaman tunnin senkin jälkeen, kun sienet ovat jo rapeita.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Raimo kirjoitti alussa: "Rautavaaralla oli varmaan yksittäisenä ihmisenä iso vaikutus, mutta paljon suurempi oli karjalaisten evakkojen asuttamisella."

Myös Toivo Rautavaara oli karjalainen evakko....

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Toivo Rautavaara oli jo emeritusproffa 1970-luvulla, mutta innostui meidän vaihtoehtoisen viljelyn opintopiiristamme niin, että tuli useaan kertaan luennoimaan. Toivon vinkin kautta päädyin 10 vuodeksi Valamon vuokraviljelijäksi vuonna 1977:

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/58794-vuosi...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Mainio bloggaus - pitäisiköhän hankkia kesäpossu sen sijaan että levittäisi maalle kesän yli rullan leveää mustaa muovia jotta rikkaruohot kuolisivat vanhalta pieneltä rantasaralta, söisivätköhän ne pelto-ohdakettakin? Sitä kun on niitetty, ja naapurin mv kyntänyt ja äestänyt, eikä se katoa millään joten turhaa katsella siemenluetteloista luonnonniittyseosta.

- Toivo Rautavaaraa luulin tietämättä väitöskirjastaankaan etupäässä luonnonyrtteihin perehtyneeksi, jossain varastossa olevista perintökirjalaatikoistani kun on kirjoittamansa, muistaakseni suurikokoinen kirja Kuinka luonto parantaa.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Tuli mieleen vielä pari asiaa, joiden takia Toivo Rautavaaran sienestysopit eivät enää nykypäivään sovi. Agraariyhteiskunnassa oli saunanpadan lisäksi maakellari, johon mahtui suolamarinadipurkkeja melkoinen määrä, mutta auto puuttui. Minä autoilin tämän syksyn parhaalle herkkutattipaikalle vartissa ja usein olen käynyt yli 50 km päässä sienessä. Ei sellaista 40-luvulla ollut. Mentiin kävellen peltojen poikki siihen lähimpään metsään ja kerättiin sieltä kaikki syömäkelpoisiksi tunnetut sienet. Eikä silloin ollut satelliittikarttoja, mahtoiko edes kunnollisia maastokarttojakaan.

Olen laatimassa aikuisopistolle ensisyksyksi sienikurssin materiaalia ja tarkoituksena on tuoda sienestys tälle vuosituhannelle. Eräs tärkeä osa-alue mm. on sienestäjän tietotekniikka. Kaikki tieto on netissä, ei enää paperikarttoja tai painettuja vanhenevia kirjoja ja ne kaikki kulkee mukana metsään älypuhelimessa tai tabletissa.

Joten kiitos Ilmari, kun osoitit sen "vihollisen", "taantumuksen lähteen", joka pitää nujertaa, jotta nykyaikainen sienestysoppi voi astua tilalle.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jo taaperoikäisenä oppimaani karjalaiseen sienikeräilykulttuuriin kuuluivat oikeastaan vain seuraavat sienet, mutta niitä kerättiin sitten joka sienireissulla sekaisin samaan koriin (suluissa alunperin oppimani nimet):

-Kangasrousku ("ruskeasieni")
-Karvarousku ("karvalaukku")
-Mustarousku ("tervasieni" tai "vihersieni")
-Leppärousku ("leppäsieni")
-Haaparousku ("haapasieni")
-Kantarelli ("keltasieni")
-Punikkitatti ("orkkonen")
-Lehmäntatti ("löböi")
-Herkkutatti ("hepotatti")

Haperoita eli "bilboita" ei kerätty, ei myöskään lampaankääpiä tai kuukusia. Kerran pihamaan liepeillä kasvoi valtavasti pulkkosieniä ja söimme niitäkin. Äiti tosin varmuuden vuoksi ryöppäsi ne kahteen kertaan eivätkä ne ainakaan sen jälkeen mitenkään makoiselta maistuneet. Jäi kokeilu siihen yhteen kertaan.

Suurin osa sienistä nautittiin heti keräyspäivänä, mutta meillä tehtiin talveksi suolasienien lisksi paljon myös etikkasienipurkkeja. Ennen kaikkea kanttarellit ja tatit sopivat etikkasieniksi.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Minä opin lapsena hieman laajemman skaalan. Oikeastaan tuo itäinen perinne oli erittäin hyvin silloisiin oloihin soveltuva, helppo oppia sekä soveltaa. Rouskut eli maitosienet olivat kaikki hyviä. Poikkeuksia muistaakseni olivat lakritsi-, musta- ja kangasrousku, joista viimeinen oli vain turhan voimakasmakuinen, joten sitä ei kannattanut kerätä liikaa. Tatit olivat myös helppoja. Sappitattia ei saanut kerätä, mutta kyllä eri tattilajien paremmuus oli tiedossa. Kivi-, voi- ja jyvästatti olivat parhaita. Punikki- ja kangastatit kelpasivat. Haperoista en varmuudella muista, mutta jos niitä keräisin, käyttäisin myöhemmin opittua muistisääntöä, että pienikokoisissa on joitakin turhan kirpeänmakuisia, mutta muuten kaikki kelpaa. Sitten oli joitakin muita kerättäviä sieniä ja lajeja, kuten lampaankääpä, orakkaat, herkkusienet, kehnäsieni, ukon- ja akansieni sekä tietysti kanttarelli.

Juuri mitään tärkeää ei puuttunut paitsi suppilovahvero ja kantosienet.

T Piepponen

Mutta kuitenkin sieni-ihmiset ovat omaa rotuaan, vaikkeivät samanlaisia olekaan keskenään.

Sienet villitsevät ihmisiä hyvällä tavalla. Jos ei olisi sieniä, niin minullakin olisi suuria vaikeuksia keksiä mielekästä tekemistä ja tutkittavaa. Tosin voisi olla maailma muutenkin aika erinäköinen paikka.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset