Elämä jatkuu

Selkämeren helmi - Kristiinankaupunki/Kristinestad

  • Sijainti
    Sijainti
  • Kristinestadin torielämä vuonna 1894.
    Kristinestadin torielämä vuonna 1894.
  • Selkämeren helmi - Kristiinankaupunki/Kristinestad
  • Selkämeren helmi - Kristiinankaupunki/Kristinestad
  • Selkämeren helmi - Kristiinankaupunki/Kristinestad
  • Selkämeren helmi - Kristiinankaupunki/Kristinestad
  • Hitaan elämän logo..
    Hitaan elämän logo..
  • Selkämeren helmi - Kristiinankaupunki/Kristinestad

Nythän se vihdoin löytyi, Suomen kaunein (tarkoittaen parhaiten säilynyt) kaupunki: Kristiinankaupunki! Satuin kohdalla siitä syystä, että oltiin vaimoni kanssa siirtämässä purjepaattia pohjoiseen. Kristiinankaupunki on sillä tavalla "syrjässä", Selkämeren rannalla, että sinne on tarkoituksella mentävä. Eihän se sijaitse varsinaisella ohikulkumatkalla. Itse vierasvenesatama on vaatimaton, joka varmaankin johtuu vähäisestä venemäärästä; tuloväylä kun ei ole saariston suojassa vaan sinne tullaan avomereltä. Menemistä sinne voi joka tapauksessa suositella, vaikkapa biilillä; parempaa käyntikohdetta saa kotimaastamme hakea. Kristiinankaupunki älysi liittyä (Suomen ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana paikkakuntana) hitaan elämän Cittaslow-verkostoon.

Viime vuosisadan alussa Kristiinankaupunki oli tärkein maastamuuttosatama, johtuen siitä että Finska Ångfartygsaktiebolaget:in emigraatiotoimisto sijaitsi siellä. Kauttakulku Amerikkaan ja myöskin Australiaan oli siihen aikaan valtava. Monille kaupungin silhuetti oli viimeinen havainto synnyinmaasta.

KUVASARJA (netistä löydetty)

Kaupungin lähellä seisoo Kaskisten Metsä-Botnian sellutehtaan (1977-2009) torso... Kun seilasimme ohitse jäin pohtimaan sopisiko maailman suurin tuulimylly sen betonipiipun huipulle? Paikka on mitä otollisin ja pystyrunko on jo valmis..Saataisiin vielä jotain hyötyä irti tuostakin virheinvestoinnista. Tehtaan nykyinen luuranko pilaa maiseman joka tapauksessa.

P.S. Muska sattui just laulamaan käyntimme yhteydessä. Naisessa piisaa edelleen virtaa vaikka toisille jaettavaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Slow life on tavoiteltavaa, mutta haastavaa.
Meillä on pyrkimys siihen suuntaan, ja osin se on onnistunutkin.
Myös vauhti antaa virtaa.
Summa summarum: kohtuus kaikessa - kohtuudessakin.

Sopivasti tuulta purjeisiin teille!

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Hollantilaisisäni kävi ekaksi kerraksi Suomessa vuonna 1924 opiskelijapoikana. Seuraava käynti oli sitten talvisodassa (punaisen ristin rintamakirurgina). Sen jälkeen mies kävi useasti 1940-, 1950- ja 1960-luvulla, siihen asti kun suomalaisäitini kuoli vuonna 1961. Isä kävi viimeksi Suomessa 1980-luvun alussa, moikkaamassa minua ennen kuolemaansa. Silloin mies totesi ykskantaan (nähtyään uutta suomalaisrakennuskulttuuria): "Saksalaiset tuhosivat Lapin, mutta suomalaiset ilmeisesti Suomen...".

Kaikkien onneksi tuo Kristinestad sentään säästyi gryndereiden 1970-luvun tuhoamisvimmasta....

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Isäni nyt jo postuumi puheenvuoro on painava; etenkin kun miehen perspektiivi oli hyvin kattava tässä suhteessa. Myös minä olin alussa vihainen laatikkotalomuodista, mutta homma ratkesi kun vihdoin tajusin, että minulla on (muka) liian hyvä maku. Huononsin tietoisesti makuani ja nyt viihdyn suomalaistaajamissa mainiosti. Tuo Kristiinankaupunki on silti harvinainen keidas ja hyvä niin.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

BTW: Siitä "Hollantilaisisäni kävi ekaksi kerraksi Suomessa vuonna 1924 opiskelijapoikana"-toteamuksesta tuli mieleen mitä äijä siitä matkasta kertoi. Hän liikkui parin opiskelukaverin kanssa Suomen halki höyryveturijunalla ja hänelle jäi loppuiäksi mieleen, miten suomalaiskonduktöörit työnsivät miehen liikkuvasta junasta siitä syystä ettei sillä ollut lippua. Junan vauhti oli jotain 50-60 km tunnissa ja isä näki miten pahasti mies iskeytyi maahan. Kova maa ja kovia aikoja, juuri sisällissodan jälkeen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ihminen paatuu jos huonontaa makuaan.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Niinhän se on, mutta on paljon mukavampaa olla kun oma maku ei enää häirinny ympäröivästä todellisuudessa. Vika oli siis minun maussani eikä gryndereiden aikaansaannoksissa..Näin helppoa se on kun sen kerran hoksaa.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Minä en edes pysty makuani huonontamaan. Enkä halua.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Blogini kaari olkoon pitävä todiste huonosta maustani....

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kissanpiiskaajankuja (kuvissa) on muistaakseni Suomen kapein katu.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Äläs nyt Niklas sekoita järjestystä! Kissanpiiskaaja on kolmen kärjessä, mutta kapein on Vanhan Rauman Kitukränn. Viimemainitulla ei moottoriajoneuvoliikenne ole sallittu, mutta Kissanpiiskaajankujalla on, luonnollisesti yksisuunt...

- Hetkonen! Google-katunäkymän perusteella Kissanpiiskaajankujaa ei kuitenkaan ole määritelty yksisuuntaiseksi. Olisin voinut vannoa, että vielä viime vuosikymmenellä ajaminen katua pitkin rantaan päin oli kielletty, mutta saatan muistaa väärin.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Mutta maailman kapein talo ("het smalste huis") seisoo taas Amsterdamissa:

http://www.studiokoning.nl/Foto_10/Smal.html

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #11

Mutta hauskemman näköinen talo seisoo Wienissä:

http://www.google.fi/search?q=hundertwasserhaus&sa...

PS. Mitenkäs ne siellä Kristiinankaupungissa elävät? Siellä päin kerrotaan että Uusikaarlepyyssä hakkaavat halkoja toisilleen.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset