Elämä jatkuu

Kaikki blogit puheenaiheesta Kirja

Eeva Lennon, Lontoo

Eeva Lennon, 81, kammoksui nuorena esillä olemista ja julkisuutta yli kaiken. Hän oli ujo ja arka, kuten useimmat hänen silloiset ystävänsä: ”Ei kukaan meistä halunnut olla kuuluisa. Se on niin noloa, kun kaikki katsoo”, oli meidän mottomme, kirjoittaa Lennon tuoreissa muistelmissaan (Eeva Lennon, Lontoo - Karisto 2018).

Viekas ja ovela kuin Katja Kettu

Katja Kettu on aivan erityinen kirjailija jo kielensä takia. Hänen kaltaistaan ei ole toista. Maaginen tunnelma syntyy heti hänen uutuuskirjansa (Rose on poissa, WSOY 2018) ensimmäisen lauseen jälkeen, kun päähenkilö töksäyttää: ”Minun äitini muuttui sudeksi ja se on totuus.”

Kun ovela ja viekas Kettu kirjoittaa kirjan, on ymmärrettävää, että siinä esiintyy susi, vaikka naisen muodonmuutos sudeksi saattaa monesta tuntua väkinäiseltä maagisen realismin tavoittelulta.

Köyhän miehen James Bond

Tämä kirja alkaa kuin agenttitarina. Päähenkilö esittäytyy James Bondin tapaan: ”Nimeni on Tiitinen. Seppo Tiitinen.”

Lukija luulee olevansa vauhdikkaan agenttiseikkailun alussa, mutta pian paljastuu, että kyseessä onkin melko tavallinen suomalainen Tiitinen, mies Leppävirralta, köyhän miehen Bond, joka tykkää pesäpallosta ja jääpallosta.

Hararin kirjat lukijan vastuulla 3

Hararin kirjamenestys on saanut hänet kirjoittamaan kolmannen kirjan. Näyttää siltä, että hän ei ehdi lukea edes omia tekstejään. Mitähän ovat nuo ”yhteiskuntatieteissä tehdyt läpimurrot”, kuva 1. 

Mitähän tämä tarkoittaa: ”ennustamaan ihmisten tekemiä päätöksiä”. 

Ja tämähän on todella suurenmoista: ”korvaamaan ihmisiä autonkuljettajina, pankkiireina ja lakimiehinä”.

Tämä on puhdasta höpöä, neurotiede on paljolti neofrenologiaa, kuva 2, Harari:

Matti Pulkkinen, rakkaus ja ortodoksisuus

Kirjailija Matti Pulkkinen kuvasi ihmisen elämän koko lailla vaikeaksi - kulkemiseksi kriisistä kriisiin. Sillä tavalla elämä menee yksilöllä ja suvulla esikoisromaanissa Ja pesäpuu itki (1977).  

Kaikki maallinen on vain vertauskuvaa

Jos nainen on ollut naimisissa Alex Matsonin kanssa, hänellä on ollut lämmin ihmissuhde Olavi Paavolaisen kanssa, pitkä salasuhde yhden jääkärikenraalin kanssa ja hän on ollut toisen jääkärikenraalin kanssa kirjeenvaihdossa lähes 40 vuotta, ja kaiken lisäksi hän on ollut Suomen johtava antroposofi ja Suomen Pen-klubin perustaja, hänen täytyy olla kiinnostava henkilö.

Jörn Donnerin poika

Kun kirjoittaa Rafael Donnerin esikoiskirjasta, ei voi olla kirjoittamatta Jörn Donnerista. Ensin ajattelin, että on epäreilua poikaa kohtaan sotkea hänen isäänsä kirjan arviointiin, mutta kun luin kirjan, muutakaan ei voi.

Rafael Donner näet tekee sen itse. Hänen teoksensa (Rafael Donner: Ihminen on herkkä eläin, Teos 2018) keskeinen ja mielenkiintoisin henkilö on Jörn Donner. Poika-Donner etsii isäänsä aivan kuin Jörn on tehnyt koko kirjailijanuransa ajan.

Älä koskaan väitä olevasi herrasmies

Kun kirjailija Joonas Konstig menee esittäytymään todelliselle herrasmiehelle, Matti Klingelle, jota ei ennestään tunne, hän tekee etikettivirheen heti kättelyssä:

”Ymmärrän virheeni välittömästi Klingen reaktiosta. Hän ei tartu käteeni vaan katsoo minua teräksisesti. Eih, minä tiesin tämän, minun olisi pitänyt tietää tämä - alempi ei ojenna kättään ensin, ei johda ylempäänsä, ei pakota tätä reagoimaan kenen tahansa käteen.”

Yksi vuoden parhaista

Olen juuri lukenut harvinaisen hyvän kirjan. Se on ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaista suomalaisista romaaneista (Lauri Mäkinen: 50/50, Siltala 2017). Alun perin tarkoitukseni oli vain silmäillä kirjaa, mutta kun olin lukenut muutaman sivun, en voinut jättää kesken. Ahmin romaanin yli 300-sivua lähes keskeytyksettä.

Julkaise syötteitä