*

Elämä jatkuu

Kaikki blogit puheenaiheesta Hevonen

Hevonen Mannerin runoissa V

Palaan vielä Eeva-Liisa Mannerin (1921-1995) hevosrunoihin ja niiden filosofisiin ulottuvuuksiin. Ihmisellä on vuosituhansien ajan ollut monipuolinen kumppanuussuhde eläinten kanssa, mutta se kriisiytyi Descartesin aikaan 1600-luvulla, jolloin ihmiskäsitys muuttui dualistiseksi ja eläimet suljettiin inhimillisen cogiton ulkopuolelle, mekanistiseen aineen maailmaan.  Aineen ja hengen dualismi paikantuu uuden ajan rationaalisen filosofian ja tieteen kehityksen ratkaisevaan taitekohtaan.

Hevonen Mannerin runoissa IV

Palaan taas runon ja suven päivän kunniaksi Eeva-Liisa Mannerin hevosrunoihin. Manner jätti kokoelmasta Kirjoitettu kivi (1966) pois monta rakkausrunoa, jotka julkaistiin vasta postuumissa koottujen runojen laitoksessa Kirkas, hämärä, kirkas. Yhdessä näistä esiintyy hopeinen hevonen:

Hevonen Mannerin runoissa III

Eeva-Liisa Mannerin kokoelmassa Kirjoitettu kivi (1966) julkaistu runo ”El gran organillo del burro” on antologiassa Runoja 1956–1977 saanut suomenkielisen nimen ”Aasin suuri posetiivi”[1] . Tämän proosarunon ”hevonen” on hyvin konkreettinen ja esiintyy runon ensimmäisessä kappaleessa:

 

Maalaismaisema muuttuu

Latojen merkitys kulttuurimaisemaan on ollut suuri. Ajan muuttuessa ladoille ei löydy kovinkaan paljon käyttötarkoitusta ja entistä latomertä ei enään näe, vaan se on historiaa ja rippeet ovat vain jäljellä. Nivala on valtakunnallisesti merkittävää kulttuurimaisema-aluetta. Onneksi joitain alueita on kunnostettu ja ladoille on tullut lisää elinaikaa.
Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä