*

Elämä jatkuu

Seppo Heikinheimo

  • Seppo Heikinheimo

Pari päivää sitten juttelin erään ystäväni kanssa Seppo Heikinheimon "Mätämunan muistelmat"-kirjasta. Hän oli ostanut sen Oulusta ja todennut tekstin niin kiinnostavaksi, että kirjaa oli pakko lukea samantien loppuun. Älytön imu on aina hyvän kirjan merkki. Olipa tuo keskustelu minullekin riittävä kimmoke lukea kirja uudelleen, koska muistin lukukokemukseni olleen aikoinaan täsmälleen samanlainen ja sen, että harvoin olin naurannut niin paljon. Olen nyt lueskellut SH:n muistelmateosta uudestaan ja taas nauttinut. Suosittelen muillekin.

Mies osasi tunnetusti olla ilkeäkin, mutta samalla hän oli ehdoton nero. Harmi, että tuollaisen lahjakkuuden piti tappaa itsensä (ehkä myös osoitus suomalaisesta homogeenisesta ilmapiirista?). 
Mielestäni paras episodi oli se kohta, jossa todetaan että säveltäjä Joonas Kokkonen ja hänen oppilaansa Aulis Sallinen bruukasivat puhua "suomea paksulla venäläiskorostuksella" silloin kun he soittivat toisilleen. Tämä tieto on jo sinänsä hupaisaa. Mutta kävikin niin, että eräänä päivänä NL:n suurlähetystön kulttuurivastaava soitti: "Hjuva paivaa. Onko akatjeemiko Kokonen tavvattaviissa?"... Heh, heh, kyse olikin kutsusta Pjotr Tšaikovski-kilpailun jurytehtävään.

Tykkimies Seppo puhui sujuvasti venäjää, hänellä oli valtava verkosto venäläismuusikkoihin ja juuri hänen ansiostaan saatiin Mariinski-teatteri sekä Valeri Gergijev Suomeen (Mikkeliin).

Valtaosa kirjasta on loistavaa tekstiä, säkenöivää analyysiä milloin mistäkin, useimmiten valppaan elämäntarkkailijan oivalluksia ja vaikka pieni osa onkin yksinomaan loukkaamistarkoituksessa kirjoitettua, jää loppuvaikutelmaksi varsin viisas, monimutkainen ja viimeisinä vuosinaan myös masentunut mies, joka yksinkertaisesti kyllästyi ympäröivään typeryyteen.

Seppo Heikinheimon käyttämä kieli on suorastaan herkullinen; itse asiassa sentyylistä kielenkäyttöä kaivattaisiin tänäkin päivänä, sen verran harvinaista se näyttää olevan. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (38 kommenttia)

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Varmaan mielenkiintoinen lukukokemus, jostain syystä en itse tiennyt edes kyseisen kirjan olemassaolosta. Heikinheimo(i)sta ei tähän enempää, koska kirjoitan tänne omalla nimellä ;)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kiitos, hieno kirja-arvostelu/vinkki.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Sairaalloisin esimerkki Heikinheimon empatiakyvyn täydellisestä puuttumisesta (kuin myös HS:n kulttuuritoimituksen tilannetajun puutteesta) oli kun Heikinheimo kirjoitti Guinnessin ennätysten kirjaan kelvollisen maailman lyhyimmän musiikkiarvostelun. Nuoren sellistin ensikonsertin hän arvosteli yhdellä sanalla: Miksi?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Englanniksi siinä olisi ollut vain kolme kirjainta: Why?

Seppo Hildén

Heikinheimo oli terävin ja vittumoisin musiikkikriitikko mitä tällä maapallolla on koskaan ollut. Ilo oli sen arvosteluja aikoinaan Hesarista lukea.

Siinä ei paljon kuvia kumarreltu. Nero, joka sanoi asiat suoraan. Tämä tyyli taas toi lisää Hesarille tuloja ja palstamillimetrejä omiin julkaisuihinsa, sillä Heikinheimon kritiikeistä Hesari sai tehtyä bonuksena sensaatiouutisia iltapäivälehtiin.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Ei hän mielestäni nero ollut, hänellä oli vain nykytiedon perusteella ns. Aspergerin syndrooma, joka hävittää sosiaalisen kyvyn ja empatian ja siten tekee näistä poikkeuksellisen "rehellisen" tuntuisia ihmisiä.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Itseoppineet psykologit ovat muuten aivan luku erikseen... Heikinheimo oli minustakin nero jo pelkästään kielenkäytön suhteen. Hänen muistelmistaan suurin osa on täyttä asiaa (korkeintaan 5% on ns. vinoilua ja ilmeisesti sekin asiasta).

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Ilmari: niin, itseoppineet ovat eri asia.

Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Tavalliset hyväntuuliset ja joviaalit herrasmiehet eivät taida olla kovassa huudossa näillä palstoilla, vaikka blogistin kuva jotain sellaista huokuukin.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Nyt on kuitenkin muistettava, että tässä blogissa kyse oli ennen kaikkea Seppo Heikinheimon kirjoittamasta muistelmateoksesta sekä siihen liittyvästä lukukokemuksesta. Itse tulin siitä hyvälle tuulelle, etenkin sen sisältämän huumorin takia.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kyllä minunkin pitää se lukea!

Käyttäjän ylepola kuva
Ykä Lepola

Olen myös lukenut kirjan kahdesti: Ensimmäisen kerran ollessani työkomennuksella Puolassa vuosituhannen taitteessa ja toisen kerran muutama vuosi sitten. Minusta se on ainakin tuon kahden lukukerran kestävä teos, joskaan ei ehkä empatia-ansioillaan... Itselleni jäi parhaiten mieleen jonkun koranleuan saksankielinen lisäys eräässä tietyssä paikassa wc:n ovessa: "Für die alle andere arslöcher" tai jotain sinnepäin :) Se joka lukee kirjan tulee kyllä tunnistamaan tuon kohdan!

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Juu, kyse oli "titaanien" ottelusta: von Karajan vs. Talvela. Herbertilla kun piti olla ikioma vessakin.

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Luin kirjan yhdeksän vuotta sitten, mutten muista siitä oikeastaan mitään. Eli ei mitään lähtemätöntä vaikutusta ole tehnyt, tokikin luin kuitenkin loppuun. Sehän on myöskin niin, että oma mielentila vaikuttaa huomattavasti lukukokemukseen.

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

On luettu. Juoruistahan se kirja koostuu,mutta mehevistä.Paksu kirja. Piti olla kirjahyllyssäkin,vaan putkiremontin aikana hävinnyt sekin jonnekin.

Pari viikkoa ennen poismenoaan Heikinheimo soitti Teititellen möreällä äänellä. Kysyi olenko halukas liittymään joukkoon,joka tekee maihinnousun Ahvenanmaalle. Síellä ei ole kuin muutama poliisi koko saarella.

Tarkoitus olisi ollut mennä vaiheittan pienessä porukassa ja sitten miehittää Maarianhamina. Heikinheimon huumoriahan se tietysti oli.

Oli muutama lupautunutkin mukaan. Jätin avoimeksi omalta osaltani. Tunnettiin Suomalaisuuden liiton kautta epäsuorasti.

Pentti Juhani Järvinen

Tutustuin Heikinheimoon kolme kertaa: ensin Uuden Suomen toimituksessa, minne hän ilmaantui, kun itse siellä aloitin - toimittajana. Sitten hän tuli Helsingin Sanomiin, minne siirryin Viikkosanmista 1966 ja palasin Pariisista PE/Tiedustelun hommista 1973.

Tiesin että kaveri oli superlahjakas, mutta me tapasimme tavallisina toimittajina. Omituisinta noissa tapaamisissa oli, että ne jatkuivat, kun NL:n lähetystö ja valtion politiikka olivat pakottaneet ulos sekä Suomesta että ammatista. Eli tutustuin kolmanteenkin versioon.

Heikinheimo oli yksi ent. kolleegoista, joiden kopiopita pantiin jostakin syystä tapaamaan Ruotsissa ja Tanskassa, missä asuin ns. kodittomien yömajassa v. 1985. Hän, eli tarkka kopio, ilmestyi huonekumppaniksi. Kun en juuri ollut tekemisissä musiikkiarvostelujen kanssa, en ymmärtänyt asian vitsiä alkuunkaan. Mutta hän oli hyvä kopio, tosin sanaton.

Veikko Pajusen kopion ymmärsin. Hän teki 1975 uutisen virolaisten mielenosoituksesta Helsingissä. Everstiveli oli ollut Pariisissa edistämässä Etykin "oikeuskoria." Se tuotti kaksi kopiota Veikosta seuraan, ensimmäisen Ruotsissa, toisen Köpiksen yömajassa, jonka versio pisteli heroiinia tai metadoonia käsivarteen joka päivä.

Oli uutta, että Seppo oli myös pakkoruotsia vastaan. Se saattoi selittää tuplan käyttöä. Itsekin koin pakon rasituksena; pystyin lukemaan ruotsia, mutten nähnyt sen pakko-opiskelussa mitään järkeä, eli en avannut koulukirjaa kuin vähän ennen ylioppilaskirjoitusta. Ahvenanmaan voisi silti avata myös suomenkielelle, Sepon muistoksi.

Aira Joki

Oon kanssa lukenut. Vaikutti vittumaiselta mieheltä mutta tietenkin on kamalaa että päätyi itsemurhaan. Hänellä oli paljon päänsisäisiä demoneita. Varmaan osui myös monissa musiikkiarvioissaan oikeaan mutta onhan se aika musertavaa saada ensikonsertista täysin murska-arvio:(

Jouko Koskinen

Vittuilu kuului asiaan noina aikoina, Herrbert von karjahtaa Berliinissä - Paavo Berglund suomessa. Harald Andersén'ista omakohtaista kokemusta - naiset itki joskus harjoituksissa. Poikansa kirkkoherrana Hesassa aivan eri maata.

Muistimme välttää hesarin lukemista tarvittaessa.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Kun Uuden Suomen lopettamisesta järjestettiin kustantajan ja toimittajien keskustelutilaisuus ravintola Laulumiehissä, lehden entinen toimittaja Heikinheimo oli paikalla. Mieleeni jäi se, että Heikinheimo ehdotti puheenvuorossaan HBL:n ja Uuden Suomen yhdistämistä. Päämääränä oli saada Suomeen vakavarainen suomenkielinen lehti. Oliko esittäjä vakavissaan? En tiedä. Muistan, että ehdotus nauratti katkeraa porukkaa.

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Kappas kun sattui! Minulla tämä kirja on ollut yöpöytälukemisena viitisen vuotta, ja on tullut siten tavattua läpi lukemattomia kertoja. Kerrassaan mahdottoman lennokasta tekstiä, ja vie mennessään vaikka avaisi aivan satunnaisesta kohtaa. Erityisen ansiokkaastihan tässä tuodaan ilmi svekomaanien ja kommunistien konnuuksia.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Teräviä kirjoittajia on aina pakko arvostaa. Heikinheimo ansaitsee kunnioituksen myös siksi, että hän oli melkein ainoana suomalaisena toimittajana selvillä ja jopa puhui Viron tilanteesta 1970- ja 80-luvuilla.

En kuitenkaan voi olla muistamatta, miten härskisti hän esimerkiksi vääristeli suurta flyygelitestiään Steinwayn hyväksi ja kaikkien muiden merkkien vahingoksi.

Ja jos totta puhutaan, väärän todistuksen antaminen lähimmäisestä oli Seppo Heikinheimon toinen luonto. Joskus menivät lähimmäiset sekaisinkin. Muistelmissaankaan hän ei oikein osaa erottaa toisistaan kirjailija Ralf Nordgrenia ja säveltäjä Pehr Henrik Nordgrenia.

Tuomo Molin

Itsekin olen ko kirjan lukenut ja nauttinut siitä. Henkilönähän hän on varmasti ollut muiden mielestä ärsyttävä ja omahyväinen mutta noinhan keskinkertaiset ihmiset itseänsä fiksummat näkevät.

Kirjasta on muistunut mieleen, että hänellä oli jokin 20-kohtainen lista minkä takia hän päätti lopettaa elämänsä. Muita kohtia ei ole jäänyt mieleen kuin että Ahtisaari oli presidentti, Ahtisaari kun oli Heikinheimon mielestä mitättömyys varsinkin Suomenlahden eteläpuolella olevaan Lennart Mereen verrattuna.

Toinen syy minkä muistan oli että hän oli kyllästynyt pesäpalloon koska se oli pilattu mökämusiikilla pelitaukojen aikana.

Pitänee joskus lukea uudestaan tuo kirja.

Jyri Terttu

Tuon pesäpallojutun muistan. Hän oli fanaattinan lajin ystävä. Onhan se myös ymmärrettävää, että AhtiSaari on mitätön Mereen verrattuna. Kirja on vielä lukematta.

Citycani *

Luin ton joskus hiukan ilmestymisensä jälkeen. Ja olihan se hauska kirja, etenkin, kun olin koko pienen elämäni kuullut niitä reaktioita, joita hänen musiikkiarvostelunsa etenkin muusikoissa herättivät...

Mutt olihan se myös melko katkera ukko, dissasi kirjassaankin ihmisiä enemmän omien subjektiivisten kokemustensa kuin kompetenssien perusteella.

Eikä tuo tainnut omatoimisesti ikinä yhtään yrittänyt tehdä mitään sietääkseen ihmisiä, tai mahdollistaakseen sen, että muut olisivat sietäneet häntä... ois nimittäin tarvinnut lähelleen edes pari sellaista ystävää, jotka olisivat ymmärtäneet vetää sitä turpaan moisten itsari-aikeiden hellimisestä, mutta ei niitä ollut. :-(

Silti, paikoin taisin nauraa ääneenkin, kun tuota luin... tarttee varmaan kaivaa uudelleenluettavaksi minunkin, jossain vaiheessa.

Arvelen, että tämä on opus, josta saa eniten irti ne, jotka ovat saaneet / joutuneet seuraamaan musiikkielämäämme mieluiten vuosikymmenien ajan suhteellisen läheltä, kun taas sellaiselle, jonka ko. piirien tuntemus rajoittuu Sibeliukseen ja Segerstamiin... noh, sellaiselle tuo lienee tavallinen, joskin toki värikkäästi kirjoitettu omaelämäkerta muiden joukossa.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

"Arvelen, että tämä on opus, josta saa eniten irti ne, jotka ovat saaneet/joutuneet seuraamaan musiikkielämäämme mieluiten vuosikymmenien ajan suhteellisen läheltä".

En ymmärrä luokitustasi; en ollenkaan. Tai sitten liiankin hyvin... Onko siis, mielestäsi, Heikinheimon opuksen suhteen olemassa kahdenlaista väkeä? Hyvät ja "sivistyneet insiderit" sekä heitä, joiden "ko. piirien tuntemus rajoittuu Sibeliukseen ja Segerstamiin"?

Voi sitä mukaelitismiä...Heikinheimossa oli sentään pohjalaista tyyliä ja suoraselkeisyyttä.

Citycani *

Ei, mitään tuollaista en tarkoittanut ollenkaan!

En näköjään kykene tänään ollenkaan ilmaisemaan itseäni siten, että muutkin (kuin minä) ymmärtää. :-(

Tarkoitin siis ihan vaan sitä, että Heikinheimo vyöryttää kirjassaan esiin sellaisen nimikavalkadin suman, että moni piikki ja nyanssi menee kyllä pakosti ohi ns. piirejä tuntemattomalta.

Aivan samoin, kun moni juju menee ohi esim. komediasarjoissa, jos ei tunne sitä kulttuuria, jossa ko. sarja on tehty.

_Mitään_ muuta en tuolla lausumallani tarkoittanut, vannon ja vakuutan!

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Näin nuo nyanssit näköjään menevät joskus ohi, kovahkossa ja sävyttömässä nettimaailmassa. Anteeksi väärinkäsitystä. Heikinheimo ja useampi venäläismuusikko sanoisivat tähän todennäköisesti: "все ясно".

Citycani *

Kyrillisten aakkosten tuntemukseni on vielä huonompi kuin venäjänkielen taitoni, joka sekin on olematon...

Mutta voinen silti arvata, mitä tuo suurin piirtein tarkoittaa. ;)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Все ясно (vsjo jasno)=kaikki selvä. Armeijan tylykielessä: "Asia harvinaisen selvä".

Citycani *

Olen valaistunut, ja asia selvä minunkin puolestani. ;)

Käyttäjän indy kuva
Torsti Äärelä

yksi järisyttävimmistä lukukokemuksista. kunpa vielä osaisi kirjoittaa kuten mahtimeisseli heikinheimo teki...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olen samaa mieltä muiden lukijoiden kanssa, kirja kannattaa lukea useampaankin kertaan. Heikinheimon kirja on yksi niistä vaikuttavimmista kirjoista mitä meillä Suomessa on kirjoitettu.

Näin Heikinheimon Tallinnan laivalla, muistaakseni vain muutama kuukausi ennen hänen itsemurhaansa. Hänestä näki selvästi kuinka masentuneen oloisena hän siellä istui. Surullinen tapaus. Hänellä olisi ollut vielä meille lukijoille paljon annettavaa...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Löytyy pariin kertaan luettuna hyllystäni.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Näin viimeksi toissapäivänä kuvan Heikinheimosta vanhassa Suomen Kuvalehdessä vuodelta 1958. Siinä oli mainittu kevään 13 parasta kuuden laudaturin kirjoittaneita kevään ylioppilaskokelasta. Kirjoittajia oli vain 6454 ja reputtaneita peräti 1186 kappaletta.

Joukossa oli tuttuja nimiä Seppo Heikinheimon lisäksi mm. Kari Raivio.

"Poliittiset päätökset saisivat vahvempaa pohjaa ja lainsäädännön laatu paranisi, mikäli hallitus saisi erityisen tiedeneuvonantajan. Näin uskoo Helsingin yliopiston emerituskansleri Kari Raivio, joka on juuri saanut valmiiksi selvityksensä päätöksenteon neuvonannosta." (HS.2014)

Hyvä neuvo, jota minäkin lämpimästi kannattaisin:)

Olen kommentoinut ja kehunut Sepon kirjaa tuolla jo aikaisemminkin...olen edelleenkin samaa mieltä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Minulla oli aikoinaan työkolleega, nyt jo ammoin eläkkeelle jäänyt, joka oli ollut Heikinheimon luokkatoveri koulussa.

Hän muisteli kuinka Heikinheimolla ja opettajilla tavan takaa sukeutui argumentteja. Eräs esimerkki koski saksan kielen sanastoa, kun opettaja oli korjannut Heikinheimon tekstiä mainiten, ettei tällaista sanaa saksan kielessä käytetä - ei ainakaan tässä yhteydessä. Heikinheimo oli lonkalta paukauttanut, että "Friedrich Nietsche käytti kyseistä ilmaisua juuri samassa yhteydessä teoksessaan xxxx sivula yy, opettaja voi vaikka sen tarkistaa!"

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Siinä luokassa olisin minäkin mielelläni ollut mukana tuonkin sanavaihdon aikana - edes kärpäsenä katossa:)

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset