Elämä jatkuu

Unelma Konkka

  • Unelman Katri-äiti ja Simon-isä, vuonna 1929, pari vuotta ennen Siperiaan karkotusta (1931). "Kulakki" Simon kuoli Siperiassa
    Unelman Katri-äiti ja Simon-isä, vuonna 1929, pari vuotta ennen Siperiaan karkotusta (1931). "Kulakki" Simon kuoli Siperiassa
  • Painos: "Karelia"-kustantamo, Petroskoi 1996. Painomäärä: 1000 kpl
    Painos: "Karelia"-kustantamo, Petroskoi 1996. Painomäärä: 1000 kpl
  • Unelma Konkka, 1980-luvulla
    Unelma Konkka, 1980-luvulla

Olipa vaikuttava lukukokemus; jo pelkästään siitä syystä, miten sattumanvaraisesti ryhdyin sen lukemiseen. Joulun aikana luin loppuun Suomussalmen kirjastosta lainatun "Matka muinaiseen Suomeen"-kirjan ja pähkäilin mitä lukisin sen jälkeen. Siis, en nyt kirjoita Ilari Aallon hauskasta kirjasta vaan aivan toisenlaisesta "muinaiskirjasta". 

Monien vuosien aikana tein projektityötä niin Venäjän Karjalassa kuin muuallakin Luoteis-Venäjällä ja matkan varrella sain monenlaiset lahjat; usein paperikassi, jossa oli butilka, jotain käsityötä ja kirja. Yksi niistä kirjoista oli erään Katri Korvelan "Virran tuolla puolen", jonka ulkoasu, paperinlaatu ja -tuoksu muistuttivat vahvasti neuvostoaikoja, vaikka painovuosi oli 1996. Kirja oli jäänyt lukematta, kuten niin moni lahjakirja valitettavasti jää.

Niinpä, Tapaninpäivänä, tartuin Katrin kirjaan ja se vei (alkukankeuden jälkeen) minut mennessään. Teksti ja painoasu on tiivis ja nykyinen kustantaja olisi 126-sivuisesta kirjasta helposti saanut 300-sivuisen. Päänovellissaan ("Virran tuolla puolen") kirjoittaja kertoi 1930-luvun Neuvosto-Karjalasta, mutta muissa novelleissa kerrotaan myös neuvostojälkeisestä, "Jeltsinin ajan", kovasta elämästä sekä siitä jaksosta kun "Katri" työskenteli Tartossa, 1940-luvun lopussa. Vaikka monet päähenkilöt kulkevatkin eri nimillä, niin kirjoittajan taustasta käy ilmi, että kertomukset perustuvat vahvasti hänen omiin kokemuksiinsa Rukajärvellä, Repolan Lieksajärvellä jne. Hieno lukukokemus joka tapauksessa (suosittelen kovasti); mutta nyt itse blogin otsikkoon, siis tuntemattomaan kirjailijaan: 

Kun aloin ottamaan selvää kuka onkaan tuo Katri Korvela, niin avautui aivan uusi maailma ja ihmiskohtalo. Katri Korvela on Unelma Konkka-nimisen tohtoritutkijan nimimerkki (itse asiassa se on hänen äitinsä nimi: Katri Vanhanen/Korvelan Katri/Korven Jaakon tytär), joka osoittautui inkeriläiseksi kansanperinteen tutkijaksi. Unelma väitteli tohtoriksi vuonna 1965 aiheena "Karjalan pilasadut" (Карельская сатирическая сказка), jonka jälkeen hän toimi 20 vuotta tutkijana Petroskoin tiedeakatemian kielen, kirjallisuuden ja historian instituutissa. Kun, 1980-luvulla, hän halusi julkaistaa pääteoksensa "Ikuinen ikävä. Karjalaiset riitti-itkut", Unelma mainitsi (ja kiitti) tulevassa johdannossaan suomalaisia kansanperinteen tutkijoita, kuten mm. professori Pertti Virtarantaa. Politrukeille tämä ei kuulemma käynyt päinsä, koska siitä ilmeni ideologista ristiriittaa (вопрос о несоответствии работы У.С. Конкка партийной идеологии)...Unelmalta vaadittiin suomalaisnimien poistamista, johon hän ei suostunut ("Автора заставляли вычеркнуть финские имена, она не согласилась и ушла из института") vaan otti lopputilin (lähde). Periaatteen nainen, jonka tyylikäs päätös yksinkertaisesti perustui hänen aivan liian pitkäaikaisiin kokemuksiinsa... Onneksi Unelma Konkan vaikuttava julkaisu ilmestyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana jo vuonna 1985, koska suomalaiset heti tajusivat sen arvon. Petroskoissa Unelman pääteos julkaistiin vasta sensuuriajan jälkeen, vuonna 1992.

Varsinkin nuorena Unelma eli kovan elämän, kuten niin moni inkeriläinen, venäläinen, kanadansuomalainen jne, jne siihen aikaan ja siihen paikkaan. Mikäli hänen elämäkohtalonsa kiinnostaa, niin tehkää haku. Joka tapauksessa Unelma syntyi 20 km Pietarista koilliseen, Toksovon Konkkalan kylässä, vuonna 1921 ja hän kuoli Lappeenrannassa vuonna 2011, poikansa Arvi Pertun luona. Unelma oli naimisissa vienalaiskirjailija Pekka Pertun kanssa ja siitä liitosta syntyi yksi poika, joka nykyään asuu Lieksassa ja toimii kirjailijana ja kääntäjänä. Kiinnostava seikka on sekin, että suomalaiskirjailija Juhani Konkka on Unelman vanhempi veli, joka kuitenkin muutti jo Suomeen vuonna 1919, ennen Unelman syntymää.

Olkoon tämä blogi vaatimaton ja postuumi hatunnosto hienolle ihmiselle ja tutkijalle! Oheiset videot (suomeksi + venäjän tekstitys) sekä linkit kertokoot lisää.

Opin tästä taas kerran, että aina kannattaa tarttua "outoihin" kirjoihin.

https://

 

https://

https://kalevalaseura.fi/kalevalaseurasta/palkinnot/kalevalaseuran-palki...

https://olo.wikipedia.org/wiki/Unelma_Konkka

https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%BE%D0%BD%D0%BA%D0%BA%D0%B0,_%D0%...

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Pertti Rampanen, mukavaa kun suosittelit tätä kirjoitusta. Ennen blogini julkaisua tein Unelma Konkka-haun Uuden Suomen omalla hakurobottilla ja ainut tulos oli tämä sinun:

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244867-inke...

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Mielenkiintoista asiaa!

Lukekaa tekstissä mainitun Juhani Konkan kirja "Pietarin valot". Unelma Konkan veli kertoo tuossa kirjassaan perheensä elämästä Pohjois-Inkerissä.
Perhe hajosi varsin traagisella tavalla. Juhani päätyi Suomeen.

Juhani Konkka kirjoittaa värikkäästä elämästään Suomessa muissa teoksissaan: "Kulkurin kahleet","Kulkurin koulut" ja "Kulkurin vaellus". Lukekaa!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Onpa puolestanikin erittäin mielenkiintoista!

Satuinpa eilen ottamaan kirjastosta varatun Juhani Konkka "Pietarin valot"-kirjan ja luen sitä nyt!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos Ilmari blogista ja linkitetyistä videoista. Sainpa tutustua hieman vielä yhteen sukuun, joka on lähtöisin myös Pohjois-Inkeristä, joka kärsi eniten suuressa puhdistuksessa!

Siinäkin Inkerin kansan historiaan pieni sivu..! Yhden suvun tarina. Minusta on tärkeä tuoda nyt näitä tosi tarinoita Inkerin suomalaisista esille, niin meille paluumuuttajille kuin kantasuomalaisillekin.

Neuvostoliitossa emme tienneet toinen toisistamme mitään. Eikä täällä Suomessakaan kukaan tulee kovin esille.?! Unelma Konkka oli asunut ihan tuossa naapurikunnassa..! Kukapa olisi kertonut?

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel Vastaus kommenttiin #4

Simon Konkan suku sai kärsiä (aina tylyyn kuolemaan asti) jo niinkin "aikaisin" kuin vuonna 1931. Katsokaamme Simonin ja Katrin, "kansan vihollisten", uljasta valokuvaa...pidän molempien reiluista kasvoista, mutta myös heidän käsistään, joista näkee, että niillä on todella tehty raakaa työtä. Kunnioitettavia maalaisia!

Pahimmat jaksot eli 1937-1939 ja 1948-1953 olivat kuitenkin monille vasta edessä..niin inkeriläisille, venäläisille, suomalaisille, tataareille jne, jne..

Isä aurinkoisen nykyinen, Venäjällä tapahtuva "kunnianpalautus" on kertakaikkinen häpeä.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #5

Viimeinen lauseesi on naseva. Stalinin "kunnianpalautus" on paitsi häpeällinen, niin myös käsittämätön asia.

Kun Sinä Ilmari kohtaat reissuillasi venäläisiä "musikoita", niin eikö asia tule koskaan heidän kanssaan esille?

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel Vastaus kommenttiin #6

Nykyisin olen eläkkeellä ja seuraan ennen kaikkea sikäläistä mielialaa netin ja satelliittitelevision kautta. Suhtautuminen kyseiseen herraan on monenlaista; laidasta laitaan, mutta onneksi edelleen myös niitä, jotka ovat yhtä hämmästyneitä kuin me täällä Suomessa.

Muuten, Unelman isä pakkosiirrettiin Länsi-Siperiasta Jakutiaan, Verhojanskin piiriin , jossa tämä sitkeä mies lopullisesti kuoli vuonna 1933 (Отца же, наоборот, из Западной Сибири сослали дальше, в северо-восточную Якутию, в район Верхоянска, где он и умер в 1933 году). Kuten tiedetään, Verhojansk on maailman kylmin paikkakunta..Simonin "synti" oli siinä, että hän selkeäsanaisesti vastusti kolhoositoimintaa. Hän halusi pysyä itsenäisenä maanviljelijänä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #7

@ ilmari schepel 30.12.2018 17:40

Ilmari schepel kirjoittaa: [Muuten, Unelman isä pakkosiirrettiin Länsi-Siperiasta Jakutiaan, Verhojanskin piiriin , jossa tämä sitkeä mies lopullisesti kuoli vuonna 1933...Kuten tiedetään, Verhojansk on maailman kylmin paikkakunta.],

- Nimenomaan maailman kylmimpiin Jakutian paikkoihin lähetettiin pakkosiirrolla kymmeniä tuhansia Inkerin suomalaisia ja pelkkä suomalaisuuden takia.

Olen kirjoittanut aiheesta blogin Inkerin suomalaisen Andrei Gildi'n venäjänkielisen kirjan "Sosiaalisesti vaarallisen kansan kohtalo" pohjalta.

"Inkeriläisten Pakkosiirto Piiritetystä Leningradista Jäämeren Rannikolle"

Jos sopii, niin linkki siihen:

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263524-inke...

Ilmari, kiitos vielä kerran kirjoituksestasi ja Oikein hyvää Uutta Vuota!

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kuinka itsenäisille, kollektivisointia vastustaville talonpojille kävi Ukrainassa vv. 1932-1933? Lukekaa ja kauhistukaa! Paljolti samanlaista tapahtui "äiti-Venäjälläkin". Järjetön määrä nälkään kuolleita. Mutta yksilön kärsimykset ja paha kuolema eivät merkinneet Stalinille mitään. Nälkäänkin tapettavia riitti.

http://perttirampanen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kult...

Kolhoosien perustamisella saatiin aikaiseksi nälänhätää kaikkialla missä kommunistijohto asian päätti. Aiemmin, itsenäisten talonpoikien tai kyläyhteisöjen tuottamalla viljamäärällä pystyttiin ruokkimaan niin Venäjän kuin Ukrainan koko väestö, ja vielä riitti vientiinkin. Tosinhan viljaa vietiin Stalinin aikanakin suuret määrät, jotta saatiin valuuttaa koneiden ja laitteiden ostamiseen länsimaista, mutta kansaa kuoli miljoonittain samalla nälkään.

Nälänhädästä oli anekdoottina: ennen ei ollut sosialismia, mutta oli leipää. Nyt on sosialismi, mutta ei ole leipää.
Voi tuota kommunismin ihanuutta!?

Tämän blogin suosituimmat