Elämä jatkuu

Esa Pulliainen - rauhallinen ammattimies

Nyt, kun kuuman kesän viimeiset vihreät kasvustot ovat vielä hetken verran näkyvissä (meillä suli yöllä ensilumi), niin tässäpä oivallinen juutuubi siihen olotilaan. Esa Pulliainen on hieno ammattimies, jonka kitaransoitto jäi kunnolla mieleeni Rauli Baddingin levyistä, mutta livenä näin hänet eka kerran Tuomari Nurmion Joensuun konsertissa aivan 1980-luvun alussa. Ainutlaatuinen soittotyyli ja umpirauhallinen ammattitaito käyvät ilmi tästäkin yle-nauhoituksesta (Yle Satumaa Leirinuotiolla). Täydet pisteet myös muille ammattilaisille! Kitarat: Mikko Lankinen, Miikka Paatelainen, basso: Eeva Koivusalo, rummut: Janne Haavisto, koskettimet: Esa Kotilainen.

https://

Jos meni ohi, niin tässä Esan tuore haastattelu (20.9.2018):

https://

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Pulliainen ei ehkä ole kaikkein vikkeläsormisimpia virtuooseja, mutta hän saa kitarastaan soundin jota muut eivät saa. Puoli seiskassa hän esitteli konstinsa varsin avoimesti, mutta teoreettinen tieto Pulliaisen menetelmistä tuskin tekee kenestäkään samanlaista soittajaa.

Onko muuten kukaan muu sitä mieltä, että ulkonäkönsä perusteella Esa Pulliainen ja Lauri Ihalainen voisivat olla lähisukulaisia?

https://www.ksml.fi/incoming/178qow-1556057_.jpg/A...

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Heissä on jonnin verran samaa näköä ja hieman yhteishenkeäkin, ainakin kitaran suhteen; "Lauri Ihalainen soitti kitaraa ja lauloi 12-vuotiaasta alkaen sukulaismiesten Elämäjärven pojat -yhtyeessä" (lähde: wikipedia).

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Ilmarille kiitos kivasta musiikki- / muusikkohaastattelu-vinkistä - "puoliseiska" jää useimmin katsomatta, joten oli mielenkiintoinen haastattelu.
Pulliaisen kitara soi aivan omaa soundiaan ja -tyylillä.

Tuomo Kokko, mainitsit, ettei EP ole "kaikkein vikkeläsormisimpia virtuooseja".
Totta tuo, mutta tarvitseeko olla? EP soittaa tarkkaan ja harkitusti säveliä - ei tuhlaile niitä.

Olen viime aikoina kuunnellut jälleen Pink Floydia. Ko. bändin kitaristi David Gilmour on eri genressä, mutta EP kanssa saman tyyllinen. DG ei juuri koskaan soita juoksutuksia, vaan rytmillisesti tarkkaan harkittut sävelet iskeävät oikeaan aikaan ja hänkin käyttää runsaasti, hyvinkin runsaasti fibrakampea.

Juoksuttelijoita, diluttelijoita on paljonkin kitaristeissa. Yksi tulee just nyt mieleen: Deap Purplen Richie Blackmore. Taisi olla Purplen basisti Roger Glover, kun totesi Richie B:stä, että "hänellä on ihan oma musiikkikanava, joka soi hänen päässään". Hurja mies tämä Richie on soittamaan, kun innostuu.
Ehkä samaa voisi sanoa Esa Pulliaisesta; hän tosin ei diluttele vaan soittaa aivan omalla tyylillään.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset