Elämä jatkuu

Miesten meri (1952)

  • Miesten meri (1952)

Joskus on hieman vaikeata suhtautua siihen kun joku (usein hyvinkin ystävällisesti) kehottaa lukemaan tiettyä kirjaa tai katsomaan "kerrassaan mainiota elokuvaa". Syntyy jonkinlainen pakkorako vaikkei haluaisikaan. Vähän aikaa sitten näin tapahtui minulle taas kerran. Kulttuurimies, opetusneuvos Esko Pesonen oli Kemijärven kokouksen yhteydessä huonekaverini ja kovasti kehotti lukemaan K.M.Walleniuksen "Miesten meri", joka ilmestyi Otavan kirjapainolta vuonna 1952.

Onneksi ryhdyin lukemaan! Mainiota suomen kieltä, ihmiskuvauksia sekä, ennen kaikkea, jylhää luontoa. Kurt Martti Wallenius oli sen verran kiinnostava persoona, että häneen kannattaa tutustua vaikkapa oheisen yle-linkin kautta (riittävän tiivis elämänkerta). Hänen sotilasuransa lienee monille tuttu, mutta ainakin minulle oli täysyllätys miten mestarillinen luontokirjailija hän on!

En tiedä johtuuko se siitä, että kyse on 1950-luvun alun kirjasta vaiko Walleniuksen omasta ilmaisutyylistä, mutta silti aika nopeasti tuo kieliasu istui kuin nyrkki silmääni. Tässä pari esimerkkiä:

  • "Siitä puhe siirtyy pyyntiin, verkalleen, pysähdellen. Kumpikin tunnusteli toistaan, puheen kautta ja joskus silmäistenkin. Kummallakin oli mieleen harva ja harkittu puheen muoto, kerskumisen loittous, kokemusta osoittava niukka asiallisuus sekä avoin katsanto ja terve ruumis" (kaksi erämiestä tapaavat korvessa)
  • "Puska, Kummu ja Taneli järjestivät hämärtyvän torin laidassa tyhjiä kalalaatikoita perkauspöydän ympärille. Saatuaan ne sopiviin asentoihin he istuivat. Puska veti rintataskustaan uuden korttipakan ja empi - pöytä oli huuhdeltunakin ilkeästi näljäinen. Kalvakas konemies seisoi sivummalla katselemassa. Ympärille kertyi uteliaita ja joutilaita, jotka luonteen piirteet kulkevat tavallisesti käsikkäin" (paluu Varangin satamaan, Karamerimatkan jälkeen)

Koska on tunnettu tosiasia, että lähes kaikki viisasta on jo aiemmin kirjoitettu, lainaan tässä "Matkakirjat blogin" nimettömän kirja-arvostelun tekstin, josta voin allekirjoittaa jokaista sanaa (julkaistu 27.2.2017):

Wallenius, K. M.: Miesten meri

| 5/5 pistettä | eräkirja, matkakirja, fiktio |

"Kirpputoreilla kierrellessä aina välillä sattuu tarttumaan käteen helmiä, joita ei edes helmiksi tajua ennen lukemista. Walleniuksen Miesten meri oli juuri tällainen kirja. Löysin sen kirpputorin takahuoneesta kasassa, jossa kaikki muut kirjat olivat joutavaa hömppää. En ollut koskaan kuullutkaan Walleniuksesta, mutta jokin vain sai ottamaan kirjan mukaan. Alhainen 3 € hinta tietysti edesauttoi asiaa.

Pienellä googlettamisella selvisi, että Miesten meri on kymmenelle kielelle käännetty klassikko, jonka ansioksi lasketaan, että se toi ensimmäisenä Pohjoisen Jäämeren olot korkeatasoisen kaunokirjallisen kuvauksen piiriin. Kirja ilmestyi 1952.

Miesten meri sisältää kuusi kertomusta Ruijan rannikon suomalaisten elämästä. Osa tarinoista sijoittuu mantereelle, mutta kirjan päätarinassa purjehditaan aina Huippuvuorille ja Novaja Zemljan takaisin itäjäihin metsästämään valaita, hylkeitä, mursuja, naaleja, riekkoja ja jääkarhuja.

Kirjan tarinat ovat mitä ilmeisimmin suurimmaksi osaksi fiktiota, mutta ne on kuvattu niin yksityiskohtaisesti ja elävästi, että tama kirja menee täydestä myös eräkirjana tai matkakirjana. Harvassa eräkirjassa luonnon kuvaus on läheskään tällä tasolla kuin Miesten meressä. Lisäksi Wallenius on upottanut kirjan sivuille aivan valtavan määrän Jäämerellä purjehtimiseen, metsästykseen ja Ruijan karuissa oloissa elämiseen liittyvää tietoa.

Kirjan tarinat:

  • Armoton ja armoitettu meri
  • Alaston maa
  • Kaamastunturin silmäpuolihukka
  • Kuu ja Pummangin pahta
  • Valaskala tuli Illepin kartanolle
  • Harakka-Antti lähtee Itäjäihin

Miesten meri menee ainakin omalla asteikollani karujen pohjoisten olojen kuvaamisessa erätarinoiden kautta aivan ehdottomaan kärkeen.

Jos Wallenius tarinoissaan kertoi melkoisista seikkailuista, oli hänen oma elämänsäkin aikamoinen seikkailu. Oikeastaan aika uskomatonta, että hän ei ole sen tunnetumpi hahmo Suomen historiassa. Aihetta siihen olisi. Walleniuksesta voi lukea esim. http://www.suomenkalakirjasto.fi/k-m-wallenius-lapin-ja-jaameren-kuvaaja/ .

  • Otava 1952.
  • 255 sivua.
  • Piirroskuvitus: Erkki Tanttu(Matkakirjat-blogin lainaus päättyy)

Sulo Tiainen kirjoittaa vuorostaan mainiossa ja laajassa katsauksessa näin:

"Eräs parhaista Wallenius-tuntijoista, Erno Paasilinna sanoo Tunturit puhuvat –antologiansa (Karisto 1963) lyhyessä kirjailijan elämänkerrassa: Walleniuksen laajoissa Jäämeren-kuvauksissa ilmaisu on kirkasta ja ankaraa, suurimittaista: ihmisiä hän kuvaa arvostavasti ja mietiskelleen. Tarinoissa on vapaa, suunnittelematon muoto, johon vaiherikkaan elämän kokemukset ja muistot lomittuvat. Vähäpätöisetkin tilanteet avautuvat laajoihin perspektiiveihin; miehekäs kerronta saa voimansa ja herkkyytensä luonnon jumalallisesta tarkoituksesta, joka on ymmärrettävä ja johon on alistuttava.

Walleniuksen teksti vaatii lukijalta totuttautumista, siinä määrin sen kuvaamat tapahtumat poikkeavat nykyajan elämänpiiristä. Vaivannäkö palkitaan, teksti alkaa vetää päästämättä enää otteestaan. Lopputulemana on jotain samaa kuin Albatrossin tarinassa, Volter Kilven Alastalon salin kolmannessatoista luvussa, Härkäniemen myyntipuheessa, joskin tyylilaji on tyystin erilainen. Selostamatta teoksen tapahtumien kulkua – lukijan on tutustuttava niihin itse – uskallan sanoa, että "Harakka-Antti lähtee itäjäihin" on lajissaan ylittämätön romaani, osa eräkirjallisuutemme historiaa".

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tuo miesten meri on Ilmari lähempänä kuin luuletkaan. 70-luvulla kalastin siimalla lohta, siellä kasuunin ja Porkkalan majakan välillä. Silloin se oli vielä mahdollista, ei enää (laivaliikenne).
Silloin veneessä oli n 1000 koukkua ja kaksi miestä, keli kuin keli. Joskus saatiin rahaa aivan kahmalokaupalla, joskus nuoltiin näppejämme, hyvä kun syöttikalat saatiin.
Muistan kun kerran tulimme lähelle Verkkosaarta, Korkeasaaren kohdalla jääriite oli siksi kovaa, että veneemme vesirajaan föörin puolelle tuli vuoto; lenssipumpulla verkkosaareen selvittiin ja toinen valvoi vuorotellen koko yön ja aamulla sitten Suomenlinnaan Saarisen Keijon telakalle apua saamaan.
Kyllähän mielestäni sekin joku Miesten meri oli.
Toisaalta, en ole romaanikirjailija vaan käytännön työntekijä.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Minulle oli riittävästi "miesten merta" kun seilasin 30-jalkaisella Tanskan, Norjan ja Vienan meren kautta fennoskandian ympäri vuonna 2004 (paluu Äänisen, Syvärin, Laatokan ja Nevan kautta).

Walleniuksen upeasta kirja huomaa, että parhaat romaanit syntyvät silloin, kun käytännön työntekijä kirjoittaa (hän oli Lapin erämies, kalatehtaassa työssä Petsamossa ja Moskun hyvä kaveri).

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Olihan Wallenius kiistämättä ansioitunut; Ståhlbergin kyyditseminen, Lapuan liikkeen johtomiehiä, Mäntsälän kapina, potkut armeijasta...jne.
Porovaras, murhaaja ja salakuljettaja Aleksi Hihnavaaran eli Moskun henkiystävä ja suojelija, ansioitahan nuokin.
En muuten vähääkään aliarvosta Sinun purjehdussuoritustasi, päinvastoin. Minulle riitti yksi kesä sillilaiva Saukolla Pohjanmerellä ja pikkutroolarin (hotpulb-kuulamoottori), tuominen keski-Norjasta Helsinkiin. Ei ollut muuten siinä troolarissa edes toimivaa tutkaa, kompassi ja kaiku, ainoat apuvälineet, niin ja ahteripurje vakaajana. Kohtuu hyvin se matka meni vaikka rullasi pirusti kuten tuon tyypin alukset.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #4

"Olihan Wallenius kiistämättä ansioitunut; Ståhlbergin kyyditseminen, Lapuan liikkeen johtomiehiä, Mäntsälän kapina, potkut armeijasta...jne.

Nämähän olivat monille tutut tiedot hänestä (lue aloituksen yle-linkki), mutta hänen kirjailijatuotantonsa ei ole niinkään tiedossa...

Omasta puolestani: ehdoton lukusuositus.

Käyttäjän AulisSaarijrvi kuva
Aulis Saarijärvi

Lukea voi tuon jatkeeksi Walleniuksen Lappikirjoja. Niissä
lienee ne viimeiset kuvaukset sitä Lappia, jossa nyt on metsäautotiet, tunturihotellit, moottorikelkkahämähäkin verkot ja rinkkaturistia tönimiseen saakka.

Käyttäjän AulisSaarijrvi kuva
Aulis Saarijärvi

Wallenius oli muuten maalarikin. Ennen kuolemaanssa Kannelkodin huoneensa seinällä oli omia ja mm. Kallen-Gallelaa, Halosta, mutta eniten omia maisematauluja Lapista. En tiedä mitä niille kävi. Oletan tyttärien ottaneen ne suojiinsa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kyllähän Walleniuksen merikokemukset olivat lähinnä kirjoituspöydän takaa. Nordströmin kalatehtaallakin hän työskenteli ainoastaan vajaat pari vuotta johtaja-asemassa.
Mitä tulee Lapin tuntemukseen; jos verrataan Walleniusta ja hänen alaistaan Willamoa, ei ole epäilystäkään kumpi oli Lapin todellinen tuntija ja kumpaa väestö arvosti.
Mitä sitten tulee nykypäivän Lappiin; jos olet koillis-Lapissa kulkenut, ei ole vieläkään siellä ruuhkaa. Koiravaljakolla olen asiakkaitteni kanssa kulkenut siellä Sallasta - Rajajooseppiin, ei siellä ruuhkaa ole koskaan ollut, jos ei hotellejakaan.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kaikesta huolimatta: lukusuositukseni....ja Pesosen Eskolle kiitos kun suositteli minulle.

P.S. Tunnetusti hyvinkin kriittinen Erno Paasilinna oli kova Wallenius-fani (siis kirjallisuuden osalta). Niin minäkin, tästä eteenpäin.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola Vastaus kommenttiin #8

Niin, kyllähän tuo Miesten meri on minulle tuttu kirja ja huolella luettu. Kuitenkin, mitä edellä kirjoitin pitänee paikkansa. Kyllä Walleniuksella kiistämättä kirjalliset kyvyt hyvää luokkaa olivat.

Käyttäjän AulisSaarijrvi kuva
Aulis Saarijärvi

Kokemukseni on Inarijärven ympäriltä ja Länsi-Lapista Pellosta Enontekiöön. Viimeisin on kolmen päivän takaa Kolarin seudulta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Muistan jostain lukeneeni aiemmin, että Walleniusta epäiltiin osalliseksi ministeri Ritavuoren murhaan, joka tapahtui 1922. Itse laukaisija Ernst Tandefelthän saatiin kiinni eikä hän tiettävästi kertonut kenenkään muun osallistuneen murhasuunnitelman laatimiseen. Ritavuori oli kuitenkin torpannut Walleniuksen ehdotuksen ja pyrkimykset auttaa aseellisesti itäkarjalaisia heimoveljiä niin Repolassa, Porajärvellä kuin Aunuksessakin ja hän oli yksi tuon "punikkiministeriksi" haukutun herran vihamiehiä.

Käyttäjän AulisSaarijrvi kuva
Aulis Saarijärvi

Tandefelt oli labiili mieleltään aikalaisten mukaan, joten mikä tahansa yllytys saa sellaisen miehen toimimaan.

Walleniuksen mielikin oli tappohaluinen. Hän tappoi harkitusti 1918 Torniojokilaaksossa neljä ihmistä, joilla osalla oli diplomaattisuoja ja yksi oli Venäjän rajakomissaari. Siis täysin koskematon henkilö nykykäsityksen mukaan. Oli sitä silloinkin. Walleniusta ei edes moitittu asiasta. Sellainen saa hieman hullun miehen ehkä tapattamaan sisäministerinkin.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Minäpä myös voin kertoa tarinan tuosta Miesten merestä. Työskentelin paikallisella hyväntekeväisyysyhdistyksen kirpputorilla. Lahjoituksia tuli valtavasti, mutta valitettavasti iso osa lahjoitetuista kirjoista jouduttiin heittämään roskiin.

Olin perkaamassa saapuneiden kirjojen kasaa, ja tuo Miesten meri osui käteeni. Hetken olin jo heittämässä kirjaa roskiin, mutta jokin vaisto heräsi. Aloin tutkia asiaa Vanhojen kirjojen hintaluettelosta, ja sieltähän kyseinen kirja löytyi.

En enää muista, minkä hinnan laitoin kirjalle. Hinta kuitenkin oli korkeampi kuin se 2€, joka yleensä laitettiin peruskirjoille. Seurasin kirjaa hetken aikaa, ja kirja todella meni kaupaksi vähän korkeammalla hinnalla.

Toivottavasti ostaja oli tyytyväinen. Olin hetken aikaa todella heittämässä kirjaa roskiin.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset