*

Elämä jatkuu

Kainuun piispa

  • Kainuun piispa
  • Kainuun piispa
  • Kainuun piispa

Mies kutsuu itseään kaupunkilaispojaksi ja toimi pitkään Helsingin piispana. Hän tuli tänään puhumaan meille, Suomussalmemme 150-vuotisjuhlan kunniaksi. Ainahan olen pitänyt tästä miehestä, mutta jos minulta kysytään kuka on Suomen todellinen arvojohtaja, niin Eero Huovinen hän olisi, ilman muuta.

Eero Huovinen kertoi sukulaissiteistään tänne Suomussalmen suuntaan; jo nuorena poikana hän kävi säännöllisesti Kerälän kylässä, jossa isoäiti, Saimi Kinnunen, asui. Pilke silmäkulmassaan hän arveli, että eräs syy kunnan kutsuun saattaa olla siinä, että kunnanjohtaja Asta Tolonen on hänen pikkuserkkunsa.

Itse juhlapuhe koostui siitä, että kaikki kunnat (palokunnat, seurakunnat, maakunnat, kunnat, osuuskunnat, yhteiskunnat, ihmiskunta jne) tarvitsevat toimiakseen hyviä ihmisiä, siis kansalaisia, jotka ymmärtävät hyvyyden päälle.

"Hyvyys", mikä se on? Eero Huovinen luetteli neljä kardinaalihyveitä:

  • Viisaus
  • Oikeamielisyys
  • Rohkeus
  • Maltti

Viisaus ei tarkoita automaattisesti oppineisuutta eikä oikeamielisyys pelkästään oikeudenmukaisuutta. Perinteinen maalaisjärki on lähellä sitä viisautta, jota tarvitaan oikeassa elämässä (kaupunkilaisena hän totesi kuivasti, ettei kukaan puhu "asfalttiviisaudesta"). Jo 150 vuotta sitten suomalaisessa yhteiskunnassa eli lukematon määrä ihmisiä, joilla ei ollut koulutusta ja jotka eivät osanneet lukea tai kirjoittaa. Silti heistä tiedetään ja kerrotaan, että he olivat elämänkokemuksiltaan hyvin viisaita.

Näistä neljästä kardinaalihyveistä tarvitsemme sittenkin ehkä eniten malttia..

Vaikka Eero Huovinen onkin Helsingin emerituspiispa, niin minulle ja monille muille hän on ehdottomasti myös Kainuun piispa.

Aiheeseen liittyvä blogi (vuodelta 2011)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Harva muuten tietää, että Suomen paras maakuntalaulu, Nälkämaan laulu (jota myös "Kainuun marssiksi" kutsutaan), tilattiin Ilmari Kiannolta vuonna 1911 alunperin Kajaanin maanviljelysseuran taholta, sen seuran omaksi laulukseen. Sävellystyö tilattiin Oskar Merikannolta. Seuran sihteeri katsoi, että sanoja oli liikaa ja sovitteli säveltäjän kanssa säkeet nykyiseen järjestykseen. Alkuperäiset sanat seuraavat tässä ja roikkuvat edelleen entisen työpaikkakahvilani (Kainuun maatalouskeskus/Kainuun maaseutukeskus/Pro Agria Kainuu) seinällä:

Alkuperäiset sanat (vuodelta 1911):

Ankara, ankara täällä on työ
pitkä on talvi ja valju on yö -
Miehiset miehet ja naiset, hei:
meillä ei vaikerrus kuulu, ei!

Taival lie hankala - olkoon vaan!
Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan!
Kolkassa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan.

Wainojen virmat - oi vaietkaat!
Rapparit, ryöstäjät - kaijotkaat!
Miekkaa ei tarvis, tarmoa vaan
puolesta hengen ja heimon ja maan!

Hammasta purren ja parkumus pois!
Wierasko voimamme korvata vois?
Tänne ne sortuis' tuskahan työn,
tuiskujen helmaan ja yrmyihin yön.

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuot
koskien ärjyt ja surkeat suot!

Meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien pää!
Meille myös kevätkin keijunsa toi:
rastas ja metso täälläkin soi.

Meidänpä karhuja kaikuvi maa,
suksemme suihkivat tanhutten taa,
Meidän on kaikki, jos meidän on työ:
Nälkälän rahvas, äl' aarteitas' myö!

Kosta sun kolhusi, koeteltu mies!
Irroita itse sun kohtalos' ies!
Näytä nyrkkiä maailmalle,
keksi keinosi orjuudelle (alk. orjuuttajalle)!

Nosta rintaasi uskonto uus'!
Taannuta taika ja vanhoillisuus!
Maamies: muista miss' onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton!

Kainuhun kansa, ah arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunniatyö?
Meidän on uudesta luotava maa!
Raukat vain menköhöt merten taa!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

En minäkään tiennyt, että siinä on oikeasti noin monta säkeistöä. Ne kaikki noudattavat samaa linjaa kuitenkin niiden yleisesti jäljelle jätettyjen kanssa, mutta yhden niistä olisi voinut mielestäni vielä sisällyttää maakuntalauluun:

"Hammasta purren ja parkumus pois!
Wierasko voimamme korvata vois?
Tänne ne sortuis' tuskahan työn,
tuiskujen helmaan ja yrmyihin yön."

Varsinkin tuo "yrmyihin yön" on sen verran sopivan läheinen viittaus vienankarjalaiseen tai kalevalaiseen ilmaisuun, että sellaistakin olisi voinut olla Kainuun laulussa.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Niinpä. Kuten huomaamme, niin Suomussalmen elostelija (bon vivant), kaimani Ilmari Kianto, Sotkamon Veikko Huovinen kuin Paltamon Eino Leino olivat sanasepot aivan parhaasta päästä. Eläköön Suomen/Kainuun/Vienan kielen rikkaus!

Post scriptum: Itse, entisenä/sekarotuisena alankomaalaisena, opiskelen kieltä edelleen (erityisesti suomen kaksoiskonsonantit ja yhdyssanat tuottavat ongelmia, loppuikääni; mutta toisella kotimaisella: so what?).

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #3

Asuin vuonna 1990 kahdeksan kuukautta Hollanissa. Siellä tulin siihen johtopäätökseen, että jos oppii lausumaan paikalliseen tapaan Haagin uimarantapaikan nimen "Scheveningen", niin mikään muu lausuminen ei enää missään kielessä voi olla ylivoimaista. Sen verran erikoiselta multikurkkukorahduskombinaatiolta tuo sana lausuttuna kuulosti, että luulin aluksi lausumista pilailuksi.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #4

Kiinnostavaa kun mainitsit juuri "Scheveningen". Hollannin maanalaisen armeijan aikana (1940-1945) juuri tuo sana oli se tunnussana, joka seulasi sakemannit (Hollannin pahat "itänaapurit") alkuperäistaistelijoista. Suomessa meni vastaavasti vissi näin: yksi, kaksi (vaihtoehtoisesti/kohtalokkaasti: juksi, kaksi)..

Terveisin,
bloggaaja, sukunimeltään Schepel (suomeksi shepel, mutta hollanniksi sgggeepel, tarkoittaen: kappa, vakka). Hollannin ja tanskan merikielet ovat tunnetusti kurkkutauteja.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset