Elämä jatkuu

Aldebaran

  • s/s "Aldebaran" Itämeren jäissä
    s/s "Aldebaran" Itämeren jäissä
  • s/s "Aldebaran" tyynellä merimatkalla
    s/s "Aldebaran" tyynellä merimatkalla
  • s/y "Aldebaran" Piteån satamassa (windexin sijasta hollantilaisperinteinen "tugje")
    s/y "Aldebaran" Piteån satamassa (windexin sijasta hollantilaisperinteinen "tugje")

Aldebaran on Härän tähdistön kirkkain tähti, mutta on siinä muutakin. Isäni saapui sen nimisellä rahtilaivalla Suomeen maaliskuussa 1940 auttamaan sotaan joutunutta Suomea, Hollannin Punaisen Ristin vapaaehtoisena kirurgina. Kyseinen laiva oli rakennettu vuonna 1938 ja Suomen Höyrylaiva Oy:n omistuksessa (kuuluisa FÅA eli Finska Ångfartygs Aktiebolag, myöhemmin Effoa).

Mikä sen sopivampi nimi vanhalle, mutta edelleen varsin merikelpoiselle purjeveneellemme? Kunnianosoituksena niin isälle kuin perinnerikkaalle FÅA:lle. Aldebaran myytiin vuonna 1968 Kreikkaan ja sen nimi muutettiin Antoniokseksi (mahtaako olla enää hengissä?).

Kuva "uudesta" Aldebaranista otettiin muutama päivää sitten Piteån satamassa (takakannella näkyy bortsu eli bordercollie Walma).

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Hieno ele, hieno vene, ja aika monta jalkaa:)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Jalkoja 30, joka on aivan sopiva määrä vaikkapa maailman ympäri (ei enää huvita muuten, vaikka pidänkin matkapurjehduksesta eli cruising:ista). Ehkä joskus vielä Skotlanti tai Islanti, mutta tietysti Baltian maat, Kaliningrad ja Puola!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Kuulostaapi hyvältä suunnitelmalta - niille, jotka uskaltaa. Oli kerran Selkämerellä sellainen myrsky että päätin etten lähde enää kauemmas kuin Rymättylästä Turun saaristoon jos henki säilyy. Vähän kauempana sentään käytiin:)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #5

Olisikohan ollut sama myrsky jossa minäkin moottoriveneellä?
Vene näyttää varsin merikelpoiselta.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #6

En jaksa muistaa minä vuonna, mutta onneksi miehen veli oli mukana, kaksi miestä myrskyisällä merellä on aina parempi turva kuin yksi:)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #7

Merestä tykkään, mutta merta pitää kunnioittaa. Vene on usein yhtä merikelpoinen kuin sen miehistö (se onkin useimmiten heikkoin lenkki). Ellet tiedä mitä pitää tehdä tositilanteessa (hirmumyrksy, ukkospuuskat ym) niin silloin on parasta pysyä saariston suojassa. Tosi pahalla säällä avomeri on paljon turvallisempi paikka kuin karikkoinen saaristo; ei muuta kuin purjeet alas, ajoankkuri ulos ja miehistö kajuutan suojaan kunhan ollaan laivaväylän ulkopuolella. Minulle klassikkoteos "Heavy weather sailing" opetti aikoinaan paljon, mutta parhaat taidot ovat tulleet sittenkin vuosien saatossa ja muita kuunnellessa. Veneessämme on kaikki tarvitsevaa todella huonoihin sääoloihin ja kaikki on pohdittu etukäteen pahimman vaihtoehdon varalle.

P.S. Pienellä tai keskisuurellakaan moottoriveneellä en itse menisi ulkomerelle. Purjevene, jossa on perinteinen raskas köli on aivan eri asia.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #8

No eiköhän miehen velikin ollut myrskyihin tottunut kun työpakkoinaan oli valtamerialukset ja seilannut pienemmilläkin paateilla:)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #9

En sitä epäile yhtään; tuo toteamus merikelpoisuudesta olikin tarkoitettu yleisellä tasolla ja on hyvinkin paikkansa pitävä: veneen merikelpoisuus riippuu ensisijaisesti miehistöstä, mutta itse venekin pitää olla merikelpoinen..(eli pätevä miehistö valitsee sopivan veneen).

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #8

Aivan, et menisi avomerelle merikelvottomalla veneellä. Minulla ei ole purjehtimisesta kokemusta ja moottoriveneelläkään en ole käynyt kuin Ahvenanmaalle.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Aldebaranilla, tuolla kirkkaalla oranssilla jättiläisellä on myös seuralaisia http://thedragonsgaze.blogspot.fi/2015/06/aldebara... ;D

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Juu hyvää lomaa sinne rannikolle Oulun vastapäätä.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kiitos. Tultiin jo yli kotosuomeen. Perämeren ylitys suoraan Hailuodon Marjaniemeen kesti sivutuulella tasan 13 tuntia (ja Walma-koiramme rakko kesti saman verran).

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Koirat veneellä onkin luku sinänsä. Meillä oppi uros nostamaan kannella jalkaa kun maata ei ollut näkyvissä ja mikäs sitä huljutellessa kun vesi oli lähellä. Viihtyi veneellä muutenkin ja istui kannella haistelemassa tuulia. Seuraava ei sitten viihtynytkään, mahtoiko johtua rakenteesta kun pitkillä ajokoiran jaloilla ei liene niin helppoa tasapainoilla aallokossa. Häipyi heti veneelle tultaessa kannen alle.

Käyttäjän SaaraKettunen kuva
Saara Kettunen

Kiitos kirjoituksesta. Talvisota on tallentamisen arvoinen. Sotien asioista kerron myös toimittamasani kirjassa "SILTA suomalaisten siirtolaisten elämää Ruotsissa". Löytyy googlettamalla. Haastatteluihin perustuvilla novelleilla kerron, mitä sota merkitsi ihmisille sotien jälkeen. Miksi isänmaa oli jätettävä ja lähdettävä siirtolaisiksi. Oli sotalapsia ja Karjalan siirtolaisia. Näitä asioita ei sovi unohtaa. Isä oli ollut laivastomiehiä armeijassa. Purki miinoja Haminan tuntumassa, morsetti, näki läheltä "ILMARISEN" uppoamisen. Jos sirpale olisi osunut vieressä olleeseen isään, ei minuakaan olisi.

Marjaniemi on mahtava. Pookissakin käyty monesti. Siis majakassa. Hailuodon likkana olen ILMARI kansssasi samoja vesiä seilannut myös ns. luotsikutterin kyydissä. Pieni paatti ja isot aallot. Oli merikelpoinen ja hyviä olivat Urkki ja muut kipparit. Luotsit piti kipparin kuljettaa silmillä näkymättömissä olevaan laivaan - aluevesirajalle. Pookin kiikarit olivat valtavat. Naapurin mies oli luotsi-Kauppi ja olimme kerjäämässä aina mukaan. Oli ilon päivä päästä. En sattunut silloin mukaan, kun tapaahtui luotsien putoamisia narutikkailta ja joku hukkuikin. Jäätynyt naru oli petollista kiivetä ja minusta hurjaa katsella. Meri on ollut kova työmaa monelle luotolaiselle.

Olen ollut Hailuoto- laivassa matkalla Ouluun, kun melkein kaikki voivat pahoin - en minä. Nautin aaltojen keinussa. Rämäpäisyydestäni kerron myös "SILTA"-kirjassa. Luotolaiset kiistelevät yhä, kumpi pitäisi olla: SILTA - PENGERTIE. Olisittepa kuulleet kotitaloni keittiössä, kun "sydänystävykset" - Isolan Aino ja Rapinojan Iita keskustelivat asiasta. Kumpikin oli tiukasti omalla kannallaan ja kahvia kului ja kaveruus ei katkennut koskaan. Enkä tiedä että vastapuolet olisivat lokaakaan heittäneet.

Luulot "merisietokyvystäni" otettiin pois, kun olin ensi kerran aikuisena paattikulkueen matkalla Makurin saareen. Edesmennyt Helge Wigren oli oikea kotiseutuihminen ja näki vaivaa kaikenlaista järjestäessään. Kalastusaluksessa en ainoana syöntikelpoisena kajuuttaan pyrkiessäni kestänytkään sen löyhkää, Kaikki tuli, mitä voi. Oli pakko vaihtaa merellä kalastajatroolariin. Tönkyrän troolari kynti sitten Perämerta rauhallisesti. kun minä makasin lattialla ja olin ihastuttavaan Maluriin tullessamme ja suolasilakan häntiä pureskeltuani työkunnossa tekemään/kuvaamaan raporttia lehteen. Ja kiitosta saanut juttu tulikin.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Suomessa todetaan (turhan usein), että purjehdus olisi vain "rikkaiden" touhua. Alankomaissa kyse on koko kansan harrastuksesta eikä siihen välttämätta tarvi suuria summia. Oman veneemme haimme Hollannista, jossa on ostajan markkinat, hintaan 12 000 euroa. Sillä rahalla saimme siis liikkuvan kesämökin, jonka maisema alati vaihtuu. Kokeilepa ostaa oikean kesämökin tolla rahalla..

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Jep, liikkuva kesämökki meilläkin oli ja ulkomaille kannattaa joskus myydäkin, paatti lähti Tanskaan.

PS. Silloin tuli hankittua keittokirjakin Ät gott i båt, torp och tält, ja liikaa tiskiäkin oppi välttelemään. Kuten lomalla kesäasunnoilla yleensäkin.

Käyttäjän VesaHytnen kuva
Vesa Hytönen

Pieni muisto noilta ajoilta kun laiva myytiin, vuotta aikaisemmalata ajalta tosin. Olin vappuna 1967 valmistunut laivanrakennusinsinööriksi ja pöytälaatikossa oli palvelukseenastumismääräys Laivastoon heinäkuussa. Pääsin täksi väliajaksi Turun telakan "kuopalle" töihin, lähinnä kai jonkinlaiseksi juoksupojaksi vaikka minua kunnioitettiin kyllä valkoisella kypärällä, joka oli merkki johtotehtävistä. Olin mm. mukana telakoitujen laivojen pohjatarkastuksissa ja vastaavissa hommmissa sillä ehdolla, että pidän suuni kiinni joka tilanteessa.

Kerran toimistossa minulle annettiin paksu kirjekuori ja käskettiin viedä se laivan kapteenille ja minähän vein sen laivaan. Kuoren otti vastaan jokin messikalle ja lupasi toimittaa eteenpäin.

Myöhemmin minulta kysyttiin, että mihin olin kuoren hukannut. Ja kauhukseni kerrottiin, että laivalla oli itse asiassa kaksi kapteenia, sillä laiva oli myyty Kreikkaan. Kuoressa oli laivan omistusasiakirjat ja jos ne joutuvat vääriin käsiin, niin olen aiheuttanut muutaman miljoonana markan tappion suomalaiselle varustamolle. Niiden haltija kun omisti laivan.

Joukolla niitä sitten etsittiin ja kaikeksi onneksi ne löytyivät messistä piirongin paäätä, kukaan ei niihin olut kiinnittänyt huomiota.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa