Elämä jatkuu

Liiviläiset

  • Liiviläisten kylätalo, Mazirbessa
    Liiviläisten kylätalo, Mazirbessa
  • Latvia ja Riianlahti
    Latvia ja Riianlahti
  • Kuurinmaan kärki
    Kuurinmaan kärki
  • Vielä tarkempi kartta, jossa kylien liiviläisnimet.
    Vielä tarkempi kartta, jossa kylien liiviläisnimet.
  • Nauhoittamassa Viktor Bertholdin liiviläispuhetta.
    Nauhoittamassa Viktor Bertholdin liiviläispuhetta.
  • Liiviläisten oma lippu.
    Liiviläisten oma lippu.
  • Neuvostoaikoina liiviläisten kalastusveneet sahattiin kahtia.
    Neuvostoaikoina liiviläisten kalastusveneet sahattiin kahtia.
  • Ei Portugalin rannalla vaan Mazirben nykyinen hiekkaranta..
    Ei Portugalin rannalla vaan Mazirben nykyinen hiekkaranta..
  • Wiljam Krišiān keskustelee professori E.N.Setälän kanssa (kuva: Vilho Setälä 1912).
    Wiljam Krišiān keskustelee professori E.N.Setälän kanssa (kuva: Vilho Setälä 1912).

Latvian merenrannalla, Kuurinmaan pohjoiskärjessä, seisoo 1930-luvun SOK-tyylinen funkkistalo. Talo on kestänyt niin Itämeren ja Riianlahden myrskyt kuin neuvostovallan tuiskut. Kylän nimi on Mazirbe ja Itämeren aallot liplattavat/iskevät  lähellä sijaitsevaan rantahiekkaan, vuodesta toiseen. Se hienoa onkin, että on olemassa edes jotain pysyväa tässä ilon ja murheen laaksossa. Mistä tuo "suomalaistalo" aikoinaan ilmestyi ja mistä ihmeen syystä? Olen purjehtinut pari kertaa ohitse ja nähnyt nuo upeat hiekkarannat mereltä käsin, mutta vasta nyt (erikoisen mutkan kautta: ks. post scriptum) paljastui minulle seudun ja sen alkuperäisväestön kiinnostava tausta.

Talon ulkonäkö selittyy sillä, että sen piirtäjä oli SOK:n 1930-luvun johtava arkkitehti Erkki Huttunen, joka aiemmin oli piirtänyt lähinnä viljavarastoja. Taloon tarvittavat rahat kerättiin kun, mm. professori Lauri Kettusen tutkimustyön ansiosta, tämä sukulaiskansa "löydettiin" uudestaan juuri itsenäistyneessä ja innostuneen kansallismielisessä Suomessa. Pienen liiviläiskansan uusi nousu näytti 1930-luvulle tultaessa jollain tavalla olevan mahdollista. Nämä rannikkoasukkaat olivat 1930-luvulle mennessä kutistuneet enää noin tuhannen ihmisen populaatioksi, mutta kun suomalaiset, virolaiset ja unkarilaiset tiedemiehet (ja turistit) kiinnostuivat Kuurinmaan kärjessä noin 40 kilometrin rantakaistaleella asuvasta, jo kuolleeksi luullusta, kansanrippeestä ja sen kielestä, liiviläiset itsekin innostuivat. Rannikon 12 liiviläiskylässä syntyi toimintaa: kielen opetusta, yhdistyksiä, yhteydenpitoa kylien kesken. Liiviksi ilmestyi jopa julkaisuja: kalentereita, lehti ja jokunen kirja. Liiviläisiä pääsivät opiskelemaan ulkomailla; jotkut USA:han, jotkut meille Suomeen.

Sukukansojen tukema ja rahoittama "Liiviläistalo" vihittiin käyttöön 6. elokuuta 1939, Mazirben (liiviksi Iren)-kylässä. Tiedämme nyt, että vain pari viikkoa myöhemmin arvoherrat Molotov ja Ribbentrop allekirjoittivat erään paperin sekä lisäpöytäkirjan..

Puhuttaessa liiviläisestä rannikkokansasta ollaan Kuurinmaan eli Kurdlandin pohjoiskärjessä, Riianlahden suulla (ks.karttakuvat)

Entinen liivin kieli, joka on eniten sidoksissa vironkieleen, puhuttiin aikoinaan niin Kuurinmaan kuin Väinäjoen (Daugavajoen) alueella. Vanhimmat historiatiedot ovat venäläisestä Nestorin kroniikasta 1100-luvulta; siellä mainitaan kansa nimeltä ljubi tai libi. On myös mahdollista, että etnonyymi on yhteydessä viron liiv-sanaan (hiekka).
Sukulaiskansamme kielen vihoviimeinen puhuja Viktor Berthold kuoli vuonna 2009, Kalevalan päivänä, eikä hänen poismenonsa jälkeen liivinkieli ole enää "voimassa" kuin muutamien tutkijoiden ja alan harrastajien mielessä ja suussa. Alkuperäisen blogin otsikko (vuodelta 2010), "Kadonnut rannikkokansa", onkin osittain virheellinen, koska "liiviläisiä" edelleen on olemassa (vaikkeivät enää puhukaan liivinkieltä). Monet nykyliiviläiset puhuvat latviaa, englantia, ruotsia tai jopa suomea. Liiviläisyys on siis laimennettu, samalla kun yksi ihmiskunnan kieli sammui.

NL:n aikana liiviläiskalastajien (kuten muidenkin rannikkoasukkaiden) veneet tuhottiin, hinattiin metsään tai sahattiin kahtia... Hiekkarannallakaan ei ollut enää asiaa muuten kuin rajavartioston luvalla. Liiviläisyyden uusi nousu pysähtyi siis käytännössä toiseen maailmansotaan. Saksalais- ja neuvostovalloituksen jälkeen iso osa kansasta pakeni Ruotsin kautta maailmalle ja ne liiviläiset, jotka esimerkiksi opiskelivat Suomessa joutuivat jäämään olosuhteiden pakosta ja suomalaistuivat. Osa liiviläisistä joutui myös kärsimään Stalinin oikuista ja näin jo ennestään pieni kansa supistui olemattomiin.

Edgar Vaalgamaa: "Valkoisen hiekan kansa"

Liiviläistä kansankulttuuria: paljon kiinnostavia arkielämän kuvia!

Viktor Berthold: http://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor_Berthold

Post scriptum:

Miksi tämä blogi? Kiinnostus historiaan ja maantieteeseen on tietysti yksi perustelu, mutta olihan muitakin syitä.
Rauha-äitini, papin tytär, seurusteli 1930-luvun lopussa jo hyvinkin vakavasti erään Edgarin kanssa. Minulla on tallella äitini leikkelekirjat "Muistojeni elämäni taipaleelta" ja siellä tulee usein vastaan varsin erikoinen ja kaunis nimi: Edgar Vaalgamaa. He seurustelivat pitkään 1930-luvun loppuvaiheessa. Talvisota vaikutti monen ihmisen kohtaloon; niin myös Rauhan ja Edgarin. Heidän suhteensa päättyi sodan sekavissa oloissa. Hollantilainen Punaisen Ristin kirurgi Jan Schepel saapui leikkaamaan suomalaisjermuja (mm. Vierumäen urheiluopistolla, joka silloin toimi sotasairaalana) noin 75 vuotta sitten ja Rauha muutti Janin kanssa Alankomaihin. Edgarin nimi jäi äidin jäämistöstä mieleeni. Edgar Vaalgamaa (Valgums) oli syntynyt 1912 liiviläiseen kalastajaperheeseen. Vuonna 1934 hän saapui Suomeen opiskelemaan teologiaa ja sai pappisvihkimyksen 1940. Jatkosodassa hän palveli sotilaspappina Suomen armeijassa ja jäi sodan jälkeen pysyvästi Suomeen. Hän toimi Pertunmaan kirkkoherrana ja Iitin kappalaisena vuoteen 1978. Suomen viimeinen liivin kielen edustaja kuoli vuonna 2003. Äitini kuoli Hollannissa vuonna 1961, liikenneonnettomuudessa. Elämä ja kohtalo.. Nykyisten hakurobottien nimihaku tekee tunnetusti ihmeitä ja tämä blogi on siitä seuraus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Liiviläiset vai liivijengiläiset? Mieluimmin liiviläiset!

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Minulla oli tästä aiheesta vanhempi blogikirjoitus:

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/29836-liivi...

Sain siihen blogiin tällä viikolla mukavaa palautetta Edgar Vaalgamaan pojalta, Lauri Vaalgamaalta. Koska blogi oli jo vanha, osa kuvista oli valitettavasti jo poistunut (kuvalinkit eivät enää toimineet). Muokkasin sen taas uuteen kuntoon, etenkin kun itse aihe on ikuinen. Koska blogistanin alusta on uusittu, niin tässä uusi versio.

Jospa ensi kesällä mentäisiin vaimon kanssa sinne, katsomaan Mazirbea sekä näitä valkoisia hiekkarantoja.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Moi Ilmari!

Hyvä Plogi!

Tässä sinulle ja muille hyvä vertailu miten suomensukuiset kielet poikkeavat toisistaan.

https://et.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4%C3%A4nemeres...

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Kauan sitten autoilin Baltiassa. Kiersimme Riianlahden, Jurmalasta kohti pohjoista, siellä oli Kolka. Kirjaimellisesti Liivinmaan kolkka. Siellä on majakka ja sen ympäristössä metsikössä kaukana rannasta oli suuria veneitä lahonneina. Siihen päättyi liiviläisten elämä kotikylissä, heidät karkotettiin sisämaahan. Vieläkin tulee kyyneleet silmiin heidän kohtaloaan ajatellessa.
Veneiden piti olla suuria ja merikelpoisia koska ei ole suojaavia saaria, Länsimeri aavana Ruotsiin saakka. Satoja kilometrejä hienoa hiekkarantaa, kylät kauempana rannasta.
Mazirben muistan, siellä oli kauppa ja postitoimisto ja kyseinen suomalaisten lahjoittama talo autiona.

Yövyimme Kolkassa, siellä kylän kaikki koirat kuorossa haukkuivat meidän koiraa. Samanlainen tilanne oli ollut ennen sotia Salmissa, kulkijalla oli koira mukana, kylän koiran palastivat vakoojan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Koko Itämeren rannikko alas Latvian rajalle saakka on alunperin ollut puhtaasti erilaisten itämerensuomalaisten kansojen asuttamaa aluetta. Venäläisistä ei näillä kulmin ollut tietoakaan.

Seuraava kieli, joka katoaa liivinkielen tavoin parin vuosikymmenen kuluessa on vatjan kieli, jonka puhujia Venäjällä Viron rajan itäpuolella on merenrantakylissä enää muutamia kymmeniä. Vatjan valtakunta oli kuitenkin tuhatkunta vuotta sitten yksi koillisen Euroopan mahtivaltakuntia.

Liivin kieltä ei pidä sekoittaa livvin kieleen, joka on karjalan kielen aunukselaismurre. Jotkut kielitieteilijät pitävät sitä omana kielenään ja siksi tuo puhujien oma nimitys kielestään ("livvi") on edelleen käytössä. Livvin puhujia lienee n. 30.000 ja kielellisesti sitä lähellä olevia lyydiläisiä pari kolme tuhatta. Lyydin kieli on puolestaan eräänlainen sekoitus livvin kielen ja vepsän kielen välillä. Ja jotta ei menisi liian yksinkertaiseksi, varsinaiskarjalaa puhuvat käyttävät aunukselaisista, eli livvin puhujista, nimitustä "liygiläzet".

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Hieno kirjoitus. Liivin puhujia on vielä kuulemma liiviä äidinkielenä osanneiden jälkeläisissä, jotka ovat opetelleet kielen uudestaan. Olikohan se nimenomaan liivi, mitä joku aktisti puhui lapsilleenkin viime aikoina?
En olisi niin varma siitäkään, että ei enää ole ketään liiviä äidinkielenään taitavaa elossa. Jostain voi joku paljastua.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Kannattaa muistaa, että liivistä on paljon dokumentteja, kirjoja, äänitteitä ja jopa oppikirjoja. Ja sitä kirjoitetaan meidän latinalaisilla kirjaimilla. Joten mitään kynnystä liivin oppimiselle ja elvyttämiselle ei ole.

Käyttäjän JuhaKajander1 kuva
Juha Kajander

Vertailun vuoksi:

Kornin kieli sammui joskus 1700-luvun lopulla, mutta kieli oli hyvin dokumentoitu ja sitä alettiin elvyttää 1900-luvun alussa. Nykyään kornia puhuu sujuvasti noin 200 henkilöä. Yhdistyneen Kuningaskunnan väestönlaskennassa vuonna 2011 ilmoitti 557 henkilöä pääkielekseen kornin. Heistä 464 asui Cornwallissa. Kornin puhujien osuus väestöstä on eräillä paikkakunnilla hieman yli prosentin, muualla vähemmän. Cornwallissa asuu runsaat puoli miljoonaa ihmistä, ja kornilaisina heistä pitää itseään vain osa - kuudesta 26 prosenttiinm, riippuen siitä, kuka kysyy ja miten.

Liiviläisiä on vähemmän. Liiviläiosten jälkeläisiä on varmasti ainakin kymmeniä tuhansia, mutta liiviläisinä itseään pitäviä on noin 250 ja heistä liiviä osaa puhua noin 30. Liiviä osaavien osuus etnisestä populaatiosta on siis suurempi kuin kornia osaavien osuus etnisestä populaatiosta. Miksi? Johtuisiko tämä kenties siitä, että Latviassa mielenkiinto kieliä kohtaan on suurempi kuin itseriittoisessä Isossa-Britanniassa?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Entäpä toinen esimerkki: heprea. Se oli vielä 1800-luvun puolivälissä täysin kuollut kieli. Nyt se on Lähi-Idän "suurvallan" ainoa virallinen kieli.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä Vastaus kommenttiin #13

Israelin viralliset kielet ovat kyllä heprea ja arabia.

Toinen juttu: heprea ei siinä mielessä ollut "täysin kuollut kieli", että sitä jatkuvasti käytettiin jumalanpalveluksissa, luullakseni myös teologisissa kirjoituksissa yms. (paremmin tietävät korjatkoot, jos olen väärässä). Siis heprean kielen taitajia kyllä oli jatkuvasti.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Tämmäset plokit on mahtavia, kiitos tästäki ja mie olen niin tosikko, että en ennää aikonu täälä kirjotella vähhään aikhaan tämän porukan natomielisyyen ja ydinvoimasuuen takia, mutta jotenki oistuin taas ja nytton minun pakko kiittää tästä, siis että joku tai siis sie Ilmari näet vaivaa ja kirjotat näitä asiallisia ja jotenki niin inhimillisiä ja totuudellisia plokeja. Ja vaikka tuo taloki, siis hieno taloko mikäki, onko se sitä funkkista. Miehän en oikeasti tiä näistä asioista paljon mithän, mutta tykkään liiviläisistä asioista ja ilmiöistä jotenki ja samoin inkeriläisyyestä, mulla tullee vaan semmonen hyä mieli.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... en ennää aikonu täälä kirjotella vähhään aikhaan tämän porukan natomielisyyen ja ydinvoimasuuen takia..."

- Älähä sie Hilkka leikist suutu! Miulkii on joka päivä uus mielipije. Iha sen mukkaa milt sattuu millokii tuntumaa. Sil ko ei oo mittää vällii mitä tääl sannoo, kääntyyks takki tännää vai mahollisest housut huomenis.

Mut eiks ois hyvä jos Nato ottas henkilöjäsenii? Jokkaine joka haluvaa ni sais käyvä siihe länsliittoo. Sit oisiit artiklat ja pelit varmast mieleiset.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Joo totta kirjotat. Eikä siis eihän sillole väliä, mitäse mieki sanon. Se vain jää mulle mielen päälekkö mie nuita otsikoita ees luen. UuenSuomen Uutisia tai plokeja en ees ennää lue. Itteni takia olen lakossa. Mutta sitte on tämmösiä minusta loistavia plokeja, kuten tämä, jess! t. yks suvaitsematon

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Tästä kiinnostavasta blogista käy ilmi, että suosittu laulajatar Laima Vaikule on myös syntyperäinen liiviläinen (vaikka jotkut sitä näköjään kiistävät kommenttiketjussa: "hän on pikemmin latgalskaja"). Laima laulaa ainoastaan venäjäksi ja latviaksi, upean tummalla äänellään.

Samassa blogissa näkyy myös Edgar Vaalgamaan kuva, nuorena ylioppilaana:

http://www.balto-slavica.com/forum/index.php?showt...

Laima Vaikule (Лайма Вайкуле):
http://laima.com/

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Tuntuu niin surulliselta että naapurimme Venäjä on parin vuosisadan aikana tuhonnut satoja heimoja ja kulttuureita. Lähes kaikki suom.-ugrilaiset heimot ja kielet. Ja tuhoaminen vain jatkuu.

Tietysti toisetkin kansat harrastavat samaa mutta ei enää niin julkeasti kuin Venäjä.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Länsinaapurimme on myös kunnostautunut suomalaisuuden tuhoamisessa. Suomen suomalaisuuden kannalta oli varmasti onneksi, että isäntä vaihtui 1809.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset